50 vuotta sössötystä! (1989) "Matkakertomus: Tampereen Toogabileet"



2/1989 lehden kansi
Päätoimittaja Heikki Karjalainen

Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä artikkeleita, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.

Opiskelijaelämän aikana tulee käytyä reissulla jos toisellakin. Monesti parhaat näistä reissuista syntyy täysin spontaanisti ja viimehetkellä suunniteltuna. ’89 Sössössä on kertomus matkasta Tampereen Toogabileisiin.

”Matkakertomus

Tiistai, Fuksi-iltamat Dipolissa: Tampereen Sähkökillan excursioporukka kertoo, että heidän kiltansa järjestää torstaina Tooga-bileet, killan epäviralliset vuosijuhlat. Pitkän harkinnan ja suunnittelun tuloksena päättävät killan paikalla olevat aktiivit lähettää edustajia paikalle. Hovimestarimme neuvottelee sopimuksen, jonka mukaan Teekkarisaunalle Tampereella ilmestyvät SIKkiläiset saavat ostettua lipun – vaikka paikalla olisi kuinka paljon väkeä tahansa.

Suunnitelmien mukaan iskuosasto lähtee Tampereelle torstaina junalla, lähtijöiksi ilmoittautuu noin 10 henkeä. Kellon lähestyessä puoltayötä päättävät muutamat kiltamme jäsenet lähteä saman tien Tamperelaisten mukaan. Tamperelaisten excuvastaava ilmoittaa bussissa olevan tilaa. Kello 2350 lähtee kiltamme pieni, mutta urhea tunnusteluosasto pakkaamaan varusteitaan – haalari, hattu, pyyhe ja eväitä (sillä on kiva juoda eväitään). Vauhdissa nyrjäyttää retkueemme parempaa sukupuolta oleva jäsenemme ranteensa.

Tamperelaisten ihmetykseksi 0010 on koko retkue leiriytynyt bussiin. Trelaisten excuvastaavan hämmästys on … suuri – hän ei uskonut meidän lähtevän. Huomaamme ihmetykseksemme bussiin eksyneen myös räkäkännissä olevan fyysikkofuksin. Miehen tarkoituksena on jäädä pois Leppävaarassa (ainoastaan kunnioitus yksityisyyttä kohtaan estää minua julkistamasta hänen nimeään).

Itse bussimatka – on mielenkiintoista havaita, että toisin kuin meillä, on Trelaisilla tapana nukkua bussin takaosassa ja remuta etuosassa. Meillä tämä on jo perinteisesti tehty toisin päin. On myöskin surullista havaita ainoiden laulamaan innostuneiden olevan meikäläisiä, trelaiset eivät tunne laulua: ”Pasi kuikka, Pasi kuikka, Paaasiiii Kuikkaaaa …”.

Tapauksettoman matkan jälkeen – jos mukaan ei lasketa fyysikkofuksin oksentelua – alamme n.0245 olla lähellä Tamperetta. Retkueemme johtoon noussut ex-pj iskee kultasuoneen. Hän löytää Tre Sähkökillan ex-pj:n (JP:n) kämppiksen. Tämä lupaa päästää meidät majoittumaan soluunsa, joka on jossain huitsin v…n Annalassa. Itse itsevalitsemaamme isäntää – JP:tä – ei näy mailla eikä myöskään halmeilla, mutta emme pane asiaa pahaksemme vaan siirrymme hyvin ansaituun lepoon – ainoana joudun nukkumaan keittiön lattialla.

Aamulla meidät (ja koko muunkin solun) herättää fyysikkofuksi huutaen: ”Missä helvetissä mä ooon?”, ja kuultuaan maantieteellisen määrittelyn jatkaa: ”Tampereellaa?!?!?!?!?!”. Nopeasti toipuen fuksi laittaa löytämänsä cd-soittimen soittamaan täysillä Banamaramaa. Täydennettyämme tyhjiä ruokavarastoja käymällä läheisessä Annantori-Tkaupassa saamme syötyä runsaan ja ravitsevan aamiaisen, josta kerätyillä voimilla saamme lähdettyä kohti mystistä TTKK:ta (onneksemme ystävälliset isäntämme heittivät meidät sinne autolla). Tätä ennen ilmoitamme isännällemme (JP) sähköisen viestintävälineen eli puhelimen välityksellä, että olemme leiriytyneet hänen soluunsa – äänikään ei värähdä hänen kuultuaan majoittuvamme pariksi päiväksi.

Trelaisten kiltahuone on noin 2.5 kertaa suurempi kuin meidän, tosin puolustukseksemme meidän on sisustettu kodikkaammin. Päätöksemme käydä jollain legendaarisella luennolla kariutuu lähinnä suunnistamisvaikeuksiin ja siihen ettei sopivaa aikaakaan ole. Paikallinen pääteluokka tulee nopeasti tutuksi – vaikkei MAILin lähetys onnistukkaan.

Uskaltauduttuamme syömään ja kierreltyämme TTKK:ta retkueemme suorittaa uljaan urheilusaavutuksen ja kävelee Hervannasta takaisin Annalaan; peräti 2,5 kilometriä tuntemattomia METSÄteitä. Joukkomme kasaannuttua taas soluun huomaamme fyysikkofuksin lähteneen omille teilleen – ilmeisesti on fuksille iskenyt koti-ikävä. Leiriydymme TV:n ääreen lepäämään raskaista koettelemuksista. Itse paikan päälle Lahteen MM-kisoja katsomaan lähdössä oleva paikallinen solun alkuasukas huomaa janomme ja tuo meille korin Sandelsia.

Jo ilta pimentyy – itse isäntämme (JP) soittaa. Mies ehdottaa siirtoa kaupunkiin, naamioidumme paikallisiksi (riisumme haalarit) ja lähdemme. Kohtauspaikkana on pubi Hermiassa – kierrämme koko talon ennenkuin tajuamme mistä löytyy sisäänkäynti.  Samaa sisäänkäynnin piilottelua havaitsemme myös muissa lukuisissa Trelaisissa paikoissa joissa käymme. Mainittakoon Coppola – paikallisen yo-kunnan avaama uusi disko, käydessämme vain vasta viikon vanha. Kieroksella tapaan Tre Sähkökillan pj:n 5 vuoden takaa – kilta-aktiivistakin voi tulla DI!

Seuraava aamu. Nopeasti on aloitettava olon stabilointi Sandelsilla. Ja kisastudio jatkaa – selostajien monet letkautukset aiheuttavat meissä repiviä naurumyrskyjä. Puhelinyhteyksissä Otaniemeen selviää lähinnä kaksi asiaa – vuoden -88 hallitus ei ole saanut tili-ja vastuuvapautta ja vahvistukset saapuvat 1745 junalla Treelle. Pakkaamme ja lähdemme ystäviämme vastaan. Odotuksen pitkät minuutit istumme Hotelli Tampereen baarissa.

He saapuivat sittenkin!!!!!! 6 urheaa kiltalaistamme lisää – siirrymme suojavarustusten (Bunkkeri) kautta Treen teekkarisaunalle. Osa meistä joutuu turvautumaan paikalta hankittuun paperilakanaan – joka kyllä käy Toogasta. Laakerinseppelettä korvaa useimmilla Teekkarilakki. Yllätyimme, sillä saunalle ei ole vielä missään vaiheessa suurta väentungosta. Meitä SIKsta on lähes viidennes porukasta. Pakolliset rituaalit (pari puhetta jne) hoituvat suurimman osan niitä edes huomaamatta. Varsinaiseen asiaan eli saunomiseen päästään kiitettävän nopeasti.

Saunakulttuuri Trella poikkeaa hivenen meikäläisestä, trelaisilla on vain yksi saunavuoro. Ja muitakin terveempiä saunatapoja kuin meillä. Tooga on bileissä vallitseva asu, vain muutama poikkeus on alkuillasta. Loppuillasta paikalle eksyy myös paikallisia kyltereitä ja humanisteja – he eivät noudata lainkaan bileiden hengen mukaista pukeutumista.

Koittaa aamuyö, seurueemme 9 jäsentä (siis kaikki paitsi yksi) kuulee kutsun – lähdemme aamujunalla kohti velvollisuuksiamme (paluumatkalla kaikki nukkuivat koko matkan). Isännät kiittelevät käynnistä ja toivottavat uudelleenkin tervetulleeksi – vaan kuullessaan ajatuksemme tulla jo ensi viikolla kavahtavat. No, leikkiähän se vain oli.”

(Visited 27 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*