Vaihto-opiskelijan elämää Japanissa osa 3: Külttüüriä ja kesäfestareita (+Annin Aaltosnäp)



Kolmas osa! Tässä postauksessa kerron siitä, miten paikallinen populaarikulttuuri näkyy katukuvassa, sekä suosituista kesäfestivaaleista ja perinteistä.

Mun juttuja voi seurata Aallon Snapchatissa kahden viikon ajan, 18.-29.7.!

お久しぶりです! Monille tulee varmasti Japanista ensimmäisenä mieleen manga ja anime, videopelit, teknologia sekä japanilainen ruoka, kuten sushi. Paikalliseen kulttuuriin liittyy tietysti hyvin paljon muutakin. Tällä kertaa keskityn populaarikulttuuriin ja ajankohtaisiin kesäfestivaaleihin.

Uutta elokuvaa promottiin isosti myös Ikebukuron alueella sijaitsevassa Sunshine City -ostoskeskuksessa

Oma kiinnostukseni Japaniin, sen kieleen ja kulttuuriin heräsi yläasteella. Kuten monella muullakin, alunperin kiinnostus heräsi japanilaisen mangan ja animen kautta. Silloin 2000-luvun puolivälin vaiheilla manga ja anime olivat vielä suhteellisen uusi juttu Suomessa, ja mangaa julkaistiin vielä todella vähän suomeksi. Olin muistaakseni 7. luokalla, kun Suomessa alettiin julkaisemaan kahta minulle edelleen rakasta mangaa: Salapoliisi Conan (Meitantei Conan 名探偵コナン) ja Ranma ½. Kumpikin näistä sarjoista kuuluu ns. shounen manga -kategoriaan, eli ne ovat alunperin suunnattu teini-ikäisille pojille. Salapoliisi Conania on julkaistu Japanissa vuodesta 1994 alkaen ja jatkuu edelleen. Kyseinen sarja on täällä niin suosittu, että kun uusin elokuva tuli ensi-iltaan huhtikuussa, pysyi se katsojatilaston kärjessä 7 viikkoa putkeen ja päihitti myös uusimman Avengers-elokuvan, joka vei kärkipaikan kaikkialla muualla. Japanissa tosin lasketaan katsojamäärien perusteella eikä lipputulojen mukaan. Silti tulokset antavat jotain osviittaa siitä, miten paljon paikallisesta animesta ja mangasta pidetään.

Myös Pokémon on Japanissa, kuten myös muualla maailmassa, edelleen todella suosittu. Ympäri Japania löytyy useita ns. Pokémon Centereitä, jotka keskittyvät yksinomaan myymään kaikkea Pokémon-aiheista maan ja taivaan väliltä. Suosittelen käymään, jos ikinä tänne päin eksyy! Vaikkei mitään ostaisikaan niin paikka jää varmasti silti mieleen. Tokion Nihonbashin Pokémon Centerin yhteydestä löytyy myös Pokémon-kahvila, jossa ruoka on tietysti teeman mukaista. Myös monelle muulle suositulle anime-sarjalle voi löytää väliaikaisia, vain muutaman kuukauden käytössä olevia teemakahviloita. 

Meitantei Conan -kahvila. Tämä on yksi esimerkki väliaikaisesta kahvilasta, joka avattiin vähän ennen uuden elokuvan julkaisua ja oli auki noin kaksi kuukautta.

Erilaiset eläinkahvilat ovat myöskin hyvin suosittuja. Kissakahviloiden lisäksi Tokiosta löytyy esimerkiksi siili- ja pöllökahviloita.

Owl’s Garden niminen pöllökahvila Harajukussa. Pöllöjä oli eri kokoisia, niitä sai silittää ja pitää kädellä!
Taiko no Tatsujin! Youtubesta löytyy aivan tajuttomia videoita kun porukka pelaa tätä, käykää kurkkaamassa.

Japani on tunnetusti monen elektroniikka- ja pelifirman synnyinmaa. Silloin tällöin voi esimerkiksi junassa bongata jonkun pelaamassa Nintendo DS:llä tai Switchillä. K

aupungilla kulkiessa pelikulttuuri näkyy kuitenkin parhaiten valtavassa arcade-hallien määrässä. Halleista löytyy kaikenlaista Mario Kartista tappelupeleihin. Näkyviä (ja liiankin hyvin kuuluvia) pelejä ovat erilaiset rytmipelit. Oma suosikkini on Taiko no Tatsujin, johon tutustuin jo joskus vuonna kivi ja keppi Nintendo DS:n kautta. Arcade-hallissa kyseistä peliä pääsee pelaamaan valtavan kokoisilla rummuilla ja rumpukapuloilla! Myös pachinko-halleja löytää melkein joka nurkan takaa. Pachinkoa en ole itse kokeillut pelata, mutta kerran kävin yhdessä hallissa ja se meteli on aivan käsittämätön!

Yksi katukuvaan ja populaarikulttuuriin kuuluva ilmiö on “idolit”. Usein idolit ovat tarkoituksella “teetettyjä” artisteja, joita markkinoidaan söpöydellä ja heidän oletetaan toimivan hyvinä roolimalleina nuorille. Usein laulajat muodostavat isoja ryhmiä, joiden esityksiin liittyy olennaisesti hauskat koreografiat ja yhteneväiset asut.

Idoleihin liittyen yksi mielenkiintoinen ilmiö on myös se, miten paljon animen ääninäyttelijöitä saatetaan fanittaa. Länsimaissa tällaista kulttuuria ei niin paljoa ole havaittavissa ja isompaa suosiota nauttivat oikeastaan vain ne ääninäyttelijät, jotka ovat tulleet tunnetuiksi jotain muuta kautta, esimerkiksi näyttelemällä elokuvissa tai tv-sarjoissa. Japanissa kuitenkin meininki on eri, ja ääninäyttelijä voi olla todella suosittu ja seurattu, vaikka he eivät juurikaan muita projekteja tekisi.

Japanilaisessa ruuassa omiin suosikkeihini kuuluu tietysti sushi, mutta myös moni muu ruoka. Erilaiset nuudelikeitot kuuluvat ehdottomasti näihin. Uusi tuttavuus oli japanilaiset nyytit eli gyoza. Nyytit voi täyttää esimerkiksi jauhelihalla, kasviksilla tai oikeastaan millä vaan. Okonomiyaki sen sijaan on tavallaan kuin lätty, jossa on paljon kaalia, kanamunaa, jauhoja ja esimerkiksi jotain lihaa, ja useissa ravintoloissa se paistetaan suoraan pöydässä olevalla paistolevyllä. Riippuen okonomiyakista, sen päälle voi laittaa sille tarkoitettua kastiketta, japanilaista majoneesia (joka on hieman erilaista kuin länsimaissa), kuivattua merileväsilppua ja kuivattuja kalahiutaleita.

Okonomiyaki!
Opiskeluvuosien aikana kerrytetyt askartelutaidot eivät menneet hukkaan. Tässä mun upea taidonnäyte Orihimestä ja Hikoboshista, jotka kiinnitin asuntolan Tanabata-puuhun.

Japanissa vietetään erilaisia juhlia ympäri vuoden, mutta erityisesti kesällä pääsee kokemaan mielenkiintoisia festivaaleja. Yleinen nimitys näille tapahtumille on 夏祭 eli natsu matsuri, joka kääntyy suomeksi kirjaimellisesti “kesäfestivaali”. Yksi suosituimmista juhlista on 七夕 eli Tanabata, jota kutsutaan englanniksi nimellä Star Festival. Tanabataan liittyy kiinalainen tarina, joka kertoo kahdesta rakastavaisesta, prinsessa Orihimestä ja Hikoboshi nimisestä miehestä.

Orihime ja Hikoboshi kuitenkin pystyvät tapaamaan vain kerran vuodessa – vuoden seitsemännen kuukauden seitsemäntenä päivänä. Rakastavaisia kuvaa tähtitaivaan kaksi tähteä, Vega ja Altair. Tanabatan aikaan on tapana kirjoittaa toiveita pienille paperin paloille, ja kiinnittää ne bambun oksaan roikkumaan. Koristellut puut laitetaan lipumaan jokeen tai poltetaan.

Kuva on otettu Yokohamassa toimivan järjestön Yukata festival -tapahtumassa. Järjestön tarkoitus on tarjota ulkomailta kotoisin oleville asukkaille mahdollisuus kokea japanilaista kulttuuria ja perinteitä. Tapahtumassa pääsimme kokeilemaan yukataa (josta lisää alla), kirjoittamaan toiveita bambunoksiin ja kuulemaan perinteistä japanilaista musiikkia.

 

 

 

Tanabata ja muut kesäfestivaalit houkuttelevat paikalle paljon ihmisiä. Kadut ovat täynnä ruokaa ja juomaa myyviä kojuja, sekä kaikenlaisia aktiviteetteja, kuten narunvetoa tai ammuntapelejä. Kesäfestivaaleilla perinteinen asu on yukata, joka on arkisempi versio kimonosta. Yukatat ovat usein täysin puuvillaisia, ja erityisesti naisten yukatat ovat usein hyvin värikkäitä, esimerkiksi erilaisilla kukkakuvioilla koristeltuja. Miesten yukatat ovat hillitymmän värisiä. Toinen perinteinen pukeutumisvaihtoehto on jinbei, joita erityisesti miehet käyttävät. Yksi kesäfestivaalin muoto on 花火 (hanabi) eli ilotulitusfestivaali. Japanissa ilotulituksia on kesällä monta kertaa eri puolella maata. Japanilainen tuttuni kertoi, että sen sijaan uutena vuotena ei ole ilotulituksia, kuten muualla maailmassa, vaan uuden vuoden viettoon liittyy muita perinteitä.

Värikkäät koristeet ovat osa Tanabata-festivaalia
Helteisen päivän ja festivaalin pelastus on かき氷 (kakigōri) eli jäähiutaleet makusiirapilla! Siirappeja löytyy montaa eri väriä ja makua, tässä versiossa on tylsästi ihan vain kolasiirappia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä kaikki tällä kertaa! Laittakaahan viestiä, jos on kysymyksiä tai kiinnostaa kuulla jostain tietystä jutusta. またね!

(Visited 149 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*