Vaihto-opiskelijan elämää Japanissa osa 2: Opinnot ja muutto uuteen asuntolaan



Vaihtoblogin toinen osa! Tällä kertaa kerron tarkemmin opinnoista Tokyo Techissä sekä muutosta uuteen asuntolaan.

お久しぶりです! Viime postauksesta onkin ehtinyt kulua jo aikaa enemmän kuin olin suunnitellut. Tässä välissä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon uusia käänteitä, kuten muun muassa muutto uuteen asuntolaan! Tätä kirjoittaessa tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta siitä, kun saavuin Japaniin. Aika on kulunut hurjaa vauhtia! Kolme kuukautta vielä jäljellä.

Kesäkuu tarkoittaa Japanissa jonkinasteista sadekautta. Toistaiseksi täällä ei mielestäni ole satanut sen enempää kuin mitä Suomessa normaalisti sataisi, mutta kuukautta on vielä paljon jäljellä. Vähän ehkä käy kateeksi Suomen yllättävää hellekautta, vaikka kyllä täälläkin lämpöä riittää. Japanissa ilmasto on kuitenkin huomattavasti kosteampi, mikä tekee kuumuudesta paljon tukalampaa. Tuntuukin välillä hullunkuriselta nähdä japanilaisia pitkähihaisissa vaatteissa. Osittain tämä johtuu ehkä vähän yllättäen konservatiivisemmasta pukeutumiskulttuurista. Harvoin esimerkiksi näkee japanilaisia naisia olkapäät paljaana, vaan usein toppien ja mekkojenkin alla käytetään jonkinlaista t-paitaa. Osa haluaa yksinkertaisesti suojautua auringonvalolta. Osittain tämä johtuu varmastikin liiallisen UV-valon haittavaikutuksista, mutta perinteisesti Japanissa on myöskin ihailtu vaaleaa ihonsävyä. Varsinkin aiemmin ruskettunut iho tarkoitti sitä, että kuuluu ns. alempaan yhteiskuntaluokkaan, joka tekee peltotöitä ja muuta vastaavaa. En tiedä miten nykyään japanilaiset tästä ajattelevat tai varsinkaan nuorempi sukupolvi, mutta yhä nykyään silti kaupoissa myydään paljon UV-valolta suojautumiseen tarkoitettuja tuotteita, kuten aurinkovarjoja, pitkävartisia hansikkaita yms. Myös monia vaatteita mainostetaan UV-valolta suojaavina. Näitä tuotteita näkee katukuvassa varsin paljon, lähinnä naisten käytössä.

こどもの日(kodomo no hi) eli lasten päivä. Kodomo no hi on osa huhti-toukokuun vaihteessa vietettävää Golden Weekiä, joka koostuu viidestä eri pyhäpäivästä. 鯉のぼり(koinobori) on kuvassa näkyvä karppiviiri, joita näkee paljon katukuvassa lasten päivän lähestyessä.

Kesäkuun alku tarkoittaa myös sitä, että täällä alkaa ensimmäinen periodi olla ohi. Tokyo Techissä on yhteensä neljä periodia lukuvuoden aikana, joten minun kohdallani on vielä toinen edessä. Vaikka tämä viikko onkin varsinainen tenttiviikko, oli minun kolme japanin kielen tenttiä jo edellisellä viikolla. Muita tentittäviä kursseja minulla ei ensimmäisessä periodissa ollut. Tietystikään tämä ei silti tarkoita, että pitäisin lomaa. Labrassa pitää silti käydä ja edistää omaa projektia. Toinen periodi alkaa heti ensi viikolla, johon olen valinnut jälleen kolme eri japanin kurssia, yhden pääaineeseen menevän kurssin ja yhden japanilaiseen kulttuuriin keskittyvän kurssin.

Opiskelu Tokyo Techissä on rakenteeltaan melko erilainen verrattuna Suomen teknillisiin yliopistoihin. En tiedä miten Japanissa homma menee muissa teknillisissä yliopistoissa, mutta Tokyo Techissä maisteriksi valmistuminen on aikataulutettu tapahtuvan kuudessa vuodessa. Neljä vuotta käytetään kandivaiheeseen ja kaksi vuotta maisteriin. Ensimmäiset kolme vuotta kandivaiheessa opiskelijat käyvät samalla tavalla peruskursseja kuin mekin Aallossa. Neljäntenä vuonna jokainen opiskelija liittyy osaksi johonkin omaan pääaineeseensa liittyvään tutkimusryhmään ja alkaa opettelemaan laboratoriotyöskentelyä, sekä tekee kandityönsä. Ymmärtääkseni kanditöihin täällä liittyy aina jonkinlainen mittaustyö.

Kandiksi valmistumisen jälkeen maisterivaihe painottaa hyvinkin paljon laboratoriossa tehtävää tutkimustyötä. Omassa labrassani on kolme ensimmäisen vuoden maisteriopiskelijaa ja minun lisäkseni yksi toisen vuoden maisteriopiskelija. Lisäksi joukosta löytyy tohtoriopiskelijoita. Ensimmäisen vuoden maisteriopiskelijat käyvät yhä kursseilla, mutta suuri osa ajasta menee myös laboratoriotyöskentelyyn. Sen sijaan, että opiskelijat toimisivat vain labra-assistentteina jonkun toisen projektissa, on jokaisella oma projekti, jota edistää. Tämä on mielestäni tosi mielenkiintoinen tapa toteuttaa teknillisen alan koulutus, koska tällä tavoin opiskelijat oppivat paljon labratyöskentelystä, josta on hyötyä myös työelämään mennessä. Toisen vuoden maisteriopiskelijat keskittyvät pääsääntöisesti laboratoriotyöskentelyyn ja ohessa voi vielä olla pari kurssia.

Yokohaman Sankeien Garden. Paikka on suosittu vierailukohde, sillä sen alueella voi iltaisin nähdä tulikärpäsiä.

Oman laboratorioni päätutkimusaiheet liittyvät niin kutsuttuihin nanogap elektrodeihin (pahoittelut finglishistä). Labra on hyvin korkeatasoinen tällä tutkimusalalla ja onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nanogap elektrodeja kehitetään mm. single-electron -transistoreita (SET) varten, joiden toivotaan tuovan ratkaisu nykyisten MOSFET-rakenteiden korvaamiseen. Nykyiset MOSFET:it alkavat olla jo äärirajoilla kokonsa puolesta ja nykytietämyksen mukaan kovinkaan paljon pienemmäksi ei voida enää mennä. Single-electron -transistorit pääsevät huomattavasti pienempään kokoluokkaan, mutta niiden saaminen toimimaan huoneenlämmössä on haastavaa. SET:ien toivotaan myös tekevän laitteen energiankulutuksesta nykyistä pienempää. Nanogap elektrodit ovat siis nanometriluokassa toimivia laitteita, joissa kahden elektrodin välissä on vain parin nanometrin pituinen väli. Elektrodien väliin istutetaan kultananopartikkeli, joka toimii elektronisiltana, jolloin elektronit tunneloituvat elektrodilta toiselle. Riippuen rakenteesta, mukana voi olla myös gate-elektrodeja, jotka auttavat säätelemään potentiaalia.

Koska oma pääaineeni Aallossa on Biosensing and bioelectronics (LST), on minun projektini tarkoitus hyödyntää labran luomaa elektrodirakennetta ja valmistusmenetelmiä biosensoreita varten. Labrassani kenelläkään muulla ei ole kokemusta biosensoreista ja kielimuuri aiheuttaa paljon omia haasteitaan, joten välillä tutkimustyön tekeminen on ollut hankalaa. Oma labrakokemukseni Aallosta on myöskin aika vajaa, joten työn kanssa alkuun pääseminen on ollut ajoittain todella hankalaa. Toisaalta on kivaa saada vapaat kädet, mutta toisaalta vapaus myös aiheuttaa sen, että työhön on vaikeampi saada tarvittavaa ohjausta tai löytää relevantteja artikkeleita. Aallossa projektit usein ovat sitä, että aihe ja mahdollisesti jopa koko työohje tulee suoraan kurssin opettajilta, joten omaa valinnanvaraa ei paljoa jää. Täältä saatu kokemus toivottavasti helpottaa paljon diplomityön tekemisessä.

Täällä opiskelen japania Intermediate 3-4 tasolla, mikä on suhteellisen haastavaa. Ehkä kaikkein hankalinta on se, että omista aktiivisista vuosista japanin parissa on ehtinyt vierähtää jo muutama vuosi, joten varsinkin sanasto on päässyt pahasti unohtumaan. Tietysti tässä ympäristössä kieltä on helpompi oppia uudestaan, mutta yllättävän paljon työtä se silti vaatii ja tällä hetkellä tuntuu, ettei aikaa ja jaksamista löydy ihan niin paljoa kuin pitäisi. Kursseilla käyminen on kuitenkin ollut tosi antoisaa. Perinteisen kielioppikurssin lisäksi minulla on kuullun ymmärtämiseen keskittyvä kurssi sekä toinen kurssi, joka keskittyy siihen, miten missäkin tilanteessa kuuluu puhua. Japanin kielessä kun on todella tärkeää osata puhua kohteliaasti tietyissä tilanteissa, mutta toisaalta kavereiden kesken on tärkeää osata puhua epäformaalisti. Näistä kursseista on ollut valtava apu kielen oppimisen kannalta. Kursseilla myös kannustetaan keskusteluun, mikä on mielestäni tosi hyvä. Suomessa kielten opetuksen suurin ongelma mielestäni on se, että keskitytään liikaa oikeaan kielioppiin eikä juurikaan harjoitella puhumista (ainakin silloin kun minä olin koulussa). Osittain tästä syystä ja varmasti myös pitkän tauon seurauksena, puhuminen japaniksi on tällä hetkellä edelleen hankalaa, mutta keskusteluja pystyn aika hyvin jo seuraamaan.

Kielikurssien lisäksi otin ensimmäisessä periodissa kurssin nimeltä ”Studies on Japanese Companies”. Kurssilla oli kuusi luentoa, joilla kävi vierailevia luennoitsijoita japanilaisista firmoista kertomassa japanilaisesta työkulttuurista sekä omasta firmastaan. Lisäksi kurssilla piti osallistua kahdelle excursiolle. Ensimmäinen järjestettiin jätteenpolttolaitoksella Tokiossa huhtikuussa, ja toinen excu oli tällä viikolla JAXA Space Centeriin. Varsinkin jälkimmäinen oli hyvin kiinnostava! Tenttiä ei kyseisellä kurssilla ollut, ainoa vaatimus oli läsnäolo vähintään kahdella luennolla sekä raporttien kirjoittaminen excursioilta. Aika helpolla siis pääsee.

Excursio JAXA Space Centeriin! Pääsimme mm. näkemään ISS:n Kibo-moduulin ohjaamo ja pieni osa astronauttien koulutustiloista. Lisäksi saimme kuulla minkälaista tutkimusta kyseisessä keskuksessa tehdään.

Muilta vaihtareilta olen kuullut kommenttia, että täällä pääsee kotitehtävien osalta aika helpolla ja tentit eivät ole kovin vaikeita. Itsellä kun on lähinnä japanin kursseja niin en pysty täysin vertaamaan miten homma toimii pääainekursseilla, mutta kielten kursseilla annetaan tosi vähän läksyjä eivätkä ne välttämättä edes ole pakollisia. Tenteissä oli pitkälti samoja tehtäviä kuin mitä oli tunneilla jo tehty. Luulen, että osasyy tähän on juurikin se, että opiskelijat käyttävät huomattavan paljon aikaa labrassa.

Kuten postauksen alussa mainitsinkin, muutin muutama viikko sitten toiseen asuntolaan. Vuokran hinta nousi aika paljon, mutta toisaalta asuntola on huomattavasti mukavampi näin lyhyttä vaihtoa tekevän opiskelijan kannalta. Vanhassa asuntolassani opiskelijat olivat lähinnä kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita. Omassa vanhassa kämpässäni asuin kahden kiinalaisen ja yhden korealaisen kanssa, jotka eivät juurikaan puhuneet englantia, mikä aiheutti omat hankaluutensa.

Uuden asuntolan läheltä löytyy todella upea lampialue.

Nykyisessä asuntolassani asuu sekä kansainvälisiä että japanilaisia naisopiskelijoita, joista iso osa on vaihto-opiskelijoita. Asuntolassa kämpät muodostuvat kolmen hengen yksiköistä niin, että jokaisella on oma huone ja yksikössä on yhteinen tila, jossa on jääkaappi, pakastin sekä lavuaari. Vessat, suihkut ja keittiö jaetaan koko asuntolan muiden asukkaiden kesken, mutta vessoja ja suihkuja on useassa paikassa. Lisäksi löytyy erillinen TV-huone. Jotkut saattavat vierastaa tällaisia asuntoloita, mutta ainakin tämä jossa itse asun, on ollut todella mukava! Yhteisissä tiloissa pääsee tutustumaan ja hengaamaan muiden vaihtareiden sekä paikallisten kanssa paljon paremmin kuin vanhassa kämpässäni. Uusi asuntolani sijaitsee hyvin lähellä pääkampusta, mutta labraan joudun matkustamaan kävelyineen n. 45-60 minuuttia. Tämä ei kyllä yhtään haittaa, koska sijainniltaan nykyinen kämppä on silti paljon miellyttävämpi, sillä Tokion keskustaan on lyhyt matka ja vieressä on hyvät palvelut sekä kaunis lampi ja puistoalue. Lisäksi minulla kävi tuuri ja sain oman huoneeni yksiköstä, jossa ei asu ketään muuta, joten tilaa riittää omaan käyttöön enemmän kuin tarpeeksi.

Lammesta löytyy paljon vesieläimiä, kuten karppeja ja kilpikonnia!

Tässä olikin jo aika paljon juttua tältä erää, kiitos kun luit!

(Visited 306 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*