Elämää tuolin ja gongin välissä


TEKSTI: Ilmari Kasvi
KUVAT: Mikko Pesonen, Essi Jukkala

Muistan sen kuin eilisen… tai no sen mitä muistan. Oli alkusyksy 2013, Tietokillan phuksisitsit, ja hieman janojuomia maistelleena päätin nousta ylös ja ehdottaa laulua lukkareille. Pikku phuksin nähneet vanhat mouhot antoivat mikin käteen ja löivät gongia. Pienen hetken ilmettäni olisi voinut kuvailla fraasilla “peura ajovaloissa”, mutta tälle phuksille ei spontaani esiintyminen ollut uusi juttu. Pian Aqua vera raikasi Tietotalon aulassa, ja sitsit jatkuivat railakkaasti loppuun asti, mutta pieni kipinä tästä kokemuksesta jäi kytemään aivolohkojen väliin. Tunne, joka salamyhkäisesti kuiskasi: “Tätä voisi tehdä joskus uudestaan.”

Mutta keitä ne ovat ne gongia lyövät veitikat, joiden jutut huononevat yksi toisensa jälkeen. Mitä lukkarit puuhaavat sitsien aikana ja niiden välillä?

International_sitsit_Mikko-41

Monille lukkarit näkyvät vain sitsien pyörittäjinä. Suurin osa lauluista alkaa heidän esityksestään, ja kaikki ilmoitukset sekä monet väliaika-showt ovat lukkarien juontamia. Voisi siis päätellä, että lukkarin tehtävänä on olla hauskuuttaja ja viedä iltaa eteenpäin. Ja tätähän se pääasiassa onkin, mutta sitsien taustalla tehdään paljon työtä sitsaajien viihtyvyyden takaamiseksi. Laaditaan läsyä ja suunnitellaan illan teemoja. Keittiön kanssa keskustellaan aikataulutuksesta, miten sapuskat ajoitetaan, milloin esiintyjät päästetään lavalle ja milloin pistetään pillit pussiin ja lauletaan ikuinen teekkari?

Vaikka riehakas sitsikansa saattaa joskus aiheuttaa harmaita hiuksia, keskimäärin lukkarointi on ollut vähintään yhtä viihdyttävää kuin itse sitsaaminen, ellei jopa hauskempaa. Mikään ei voita sitsaajien kärsiviä ilmeitä erityisen huojuvan puujalka-aasinsillan jälkeen.

Aasinsillat eivät tunnetusti ole koskaan “hyviä”, mutta erästä lukkaria lainatakseni: “Ei ole olemassa huonoja vitsejä, vain vääriä kohdeyleisöjä.”

Minulta on joskus kysytty: “Miten keksii hyviä (lue, hirveitä) aasinsiltoja?” Tähän ei ole suoraa vastausta, sillä aasinsillat syntyvät, kun oikea hetki koittaa. Nyt muutaman (lue, liian monen) huteran aasinsillan kehittäneenä voin todeta, että aasinsiltoja oppii rakentamaan niitä tekemällä. Vähitellen maailmaa ja lauluja oppii katsomaan huonon huumorin näkökulmasta. Itse pyrin päättämään aasinsiltani aina loppukoukkuun, mutta se ei ole pakollista. Joka tapauksessa huonoja (lue, hyviä) aasinsiltoja ei ole olemassa. Jos sitsikansa laulaa, silta on toteuttanut tehtävänsä, ja aasi päässyt vastarannalle, parhaassa tapauksessa joen pohjaan.

Lukkarin työ ei kuitenkaan lopu gongin lyömiseen. Laulukulttuurin kehittäminen on ikuinen projekti, mitä myös Lukkaritoimikunta eli LuTku pohtii. LuTkussa on edustajia eri killoista ja yhdistyksistä, mikä mahdollistaa eri traditioiden yhdistelemisen ja opettaa yhä uusia tulkintoja vanhoista tutuista kappaleista.

Toimikuntaa askarruttavat iänikuiset kysymykset, esimerkiksi miten Helan gårin skoolaus toimii, ja juodaanko vain kerran, vai myös laulun loputtua? Nämä variaatiot pitää tietysti kokeilla yksi kerrallaan, tieteen, taiteen ja kulttuurin nimissä.

Kasvi_juttu

LuTku järjestää vuosittain myös kaksi lukkariseminaaria, joihin ovat tervetulleita kaikki lukkarit sekä lukkarinmieliset. Lukkariseminaareissa sitsataan, pohditaan illan teemaan liittyviä kysymyksiä ja lauletaan aiheeseen liittyviä kappaleita. Viime vuosina teemoina on ollut esimerkiksi kaameimmat sitsilaulut, perinteiset sitsilaulut sekä aasinsillat. Jos sitsaaminen muiden kiltojen lukkareiden kanssa kiinnostaa, ja omaa edes hiukkasen lukkarihenkeä, kannattaa harkita lukkariseminaarissa piipahtamista. Vuoden ensimmäinen seminaari järjestetään yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa.

Kaksi vuotta lukkaroineena oma sitsimittarini näyttää tällä hetkellä lukua 45, ja lisää kertyy tämän vuoden aikana, vaikka hieman hitaammin kuin ennen. Lukuisten juomalaulujen aikana olen oppinut yhtä sun toista. Parien sitsien törttöily on jäänyt hetkeksi nakertamaan, toiset sitsit jääneet ikimuistoisiksi, mutta lähes joka kerrasta on tarttunut mukaan jotain uutta. Miten Livet är härligtin saa loppumaan? Ovatko ballistisesti ohjautuvat sämpylät hyvä sitsimuona? Kannattaako sitsibingoon laittaa ruutu “alastonkuva”?

Monet sitsaamisen mysteerit tulevat vielä minuakin vaivaamaan, mutta tulevana vuonna aion ottaa tehtäväkseni jakaa kokemukseni eteenpäin niin uusille kuin vanhoillekin lukkareille, jotta he eivät toistaisi minun virheitäni vaan keksisivät uusia. Uusia virheitä saa ja tulee tehdä, koska miten me muuten keksisimme mitään uutta. Kuten esimerkiksi voiko LuTkun kesäpäivillä veneillessä ajaa vahingossa lukKarille?

Mellan sup

  • Kasvi, aasien sarjahukuttaja, PETAn listoilla ympäristön vihollinen numero 8
(Visited 416 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*