KUVAT: Miina-Maija Simonen
Testissä kotimainen valkoviini
Olen jonkin verran viinien ystävä. Yleisesti olen myös kotimaisen tuotannon ja elintarvikkeiden ystävä. Nyt jaan teille, hyvät lukijat, erään kotimaisen viinivinkin!
Pahoittelut kaikille viinistä enemmän tietäville (tai luulotietäville), mikäli ilmaisen oman tietämättömyyteni. En siis tiedä kovinkaan paljoa viineistä, ja olen itse sujut asian kanssa. Pahoittelut myös itse viinille, jos onnistun tällä jutulla alentamaan sen arvoa.
Kaappini perällä on piilotellut noin vuoden nätti valkoviinipullo, jonka olen ostanut erikoisherkukseni. Olen kuitenkin sellainen luonne, joka säästää liikaa parhaita asioitaan, niin kauan kunnes ne menevät pilalle. Tunnistaako kukaan itseään? Viime aikoina olen yrittänyt opetella pois tuosta surullisesta ominaisuudesta. Tänään koin pientä ahdistusta (lue: lohdutonta huutoitkua, anteeksi naapurit) kandidaatintyöstä, kettuilevasta Word-ohjelmasta sekä koodinnäpyttelyohjelmistoymmärtämättömyydestäni. Kaikki kolme liittyvät oleellisesti toisiinsa. Olin jo muutenkin ajatellut korkkaavani Lepaan Annan, ja tämä tilanne vielä rohkaisi hieman. Ensin tosin katselin pulloa tunnin tiskipöydällä ja mietin, että tarvitseeko muka oikeasti juoda.
Toista lasillista litkiessäni mietin, kuinka hyvää viini onkaan. Mietin myös, kuinka voisin jakaa tätä iloa muillekin? Jostain prokrastinaatiohömppäohjelmien ja kandilähteiden välimaastosta alitajuntani kaivoi esiin sen, että tästähän voisi kirjoittaa jonkin jutun! Etenkin, kun Sössön deadline on parin päivän päästä!
Lepaa on entinen puutarhaopisto ja kartano Hämeenlinnasta hieman pohjoiseen, joka on samalla myös viininkasvattamo. Nykyään Lepaa toimii Hämeen Ammatti-instituutin ja Ammattikorkeakoulun (HAMI ja HAMK) alla. Lepaan Annan lisäksi tila valmistaa paljon muitakin viinejä, kuohuviinejä, siidereitä ynnä muita. Nimensä tämä viini on saanut vanhasta kummitusjutusta (linkki jutun lopussa). Viinejä on valmistettu Lepaalla jo yli 100 vuotta, joten ihan tuoreesta trendipienpanimo-ideasta ei ole kysymys! Linkki viinitilan sivuillekin löytyy jutun lopusta. Lepaalla on myös monenlaista muuta aktiviteettia, joten jos sattuu pyörimään Hämeenlinnan lähistöllä, Lepaa on hyvä tauko- tai päiväretkikohde. #kotimaanmatkailu #visitFinland
Kuten aiemmin mainitsin, olen puolivahingossa hillonnut pulloa jonkin aikaa. Kokeneena hilloajana olen todennut, että viineissä ja skumpissa saattaa alkaa ajan myötä maistumaan hiiva tai joku sen kaltainen. Lepaan Anna selviää tästä puhtailla papereilla, en ainakaan maista mitään suurempia kummoisuuksia. Korkki oli kyllä ehkä hapertunut hieman, tai sitten voidaan vaan syyttää taitamatonta korkinavaajaa.
Maku itsessään on raikas, hyvinkin raikas. Viini on tituleerattu puolimakeaksi, itse ehkä tarkentaisin makeusasteeksi ”makeahko puolimakea”. Suutuntuma on säkenöivä hapokkaan pyöreä. Kokonaisuudessaan maku on mielestäni yksinkertainen, mutta hyvällä tavalla. En ainakaan itse äkkiseltään erottaisi viiniä ”tavallisista” valkoviineistä, tosin ehkä tuo raikkaus tekee hieman pesäeroa.
Haju, tai siis tuoksu noudattaa samaa linjaa kuin makukin. Ensimmäisenä erotan tuoksusta melkein läpitunkevan raikkauden. Tuoksu on myös jollain tavalla pehmeä sekä voimakas. Kokonaisuutena tuoksu on hyvin valkoviinimäinen.
Voisin veikata, että viini menisi myös ruoan kanssa. Tässä kohtaa ei kuitenkaan kannata luottaa allekirjoittaneeseen, vaan ennemmin vaikka Alkoon. Alko kuvaileekin viiniä sanoilla ”keskihapokas, omenainen, hedelmäinen”. Ehkä omat makuarvioni eivät siis mennet täysin eri suuntaan kuin asiantuntijoiden arviot! Tätä juhlistaakseen voisi ottaa vaikka lasin viiniä!
Lepaan Anna -myytin historia
Viinitilan sivut
Viini Alkon sivuilla
Leave a Reply