100 vuotta Sähköinsinöörikiltaa - Osa 2



Jatkamme killan historian syövereihin tutustumista, tällä kertaa pinkihtävän sävyisessä aiheessa!

Hei vaan, arvon kiltakansa! On taas kerran aika tutustua hiukan kiltamme historiaan. Viimeksi tutustuimme killan syntyyn ja sen ensiaskeliin, kun erkanimme Koneinsinööriklubista. Siitä olisikin hyvä jatkaa seuraavaan aiheeseemme: Sähköinsinöörikillan ja Koneinsinöörikillan välit ja yhteiselo vuosien saatossa!

Kuten arvata saattaa, välit rakkaan vihollisemme kanssa ovat olleet mielenkiintoiset. Viimeksi mainittiinkin, että kun Sähköinsinööriklubi perustettiin, pohdittiin toimintaa Koneinsinööriklubin alaisena harrastusklubina. Tämä ei kuitenkaan kelvannut Eitel Timgrenille, vaan ehdotettiin itsenäistä klubia, joka kuitenkin saisi varoja Koneinsinööriklubilta. Tästäkään ei kuitenkaan innostuttu, ja lopuksi tuleva klubi päätettiin pitää täysin riippumattomana muista.

Koneinsinööreistä itsenäistymisen jälkeen Sähköinsinööriklubi kuitenkin pyrki tiiviiseen yhteistyöhön Koneinsinööriklubin kanssa. Tästä on loistoesimerkki, kun vuonna 1923 oli haaveissa, että SIK ja KIK järjestävät yhteiset pikkujoulut. Loistoidea, kunnes Koneinsinööriklubilaiset ilmoittivat, että he eivät voi järjestää yhteistä illanviettoa Sähköinsinööriklubin kanssa. Sujuvaa yhteistyötä, siis!

Tämän jälkeen alkoi keskustelut yhteisistä naamiaisista, jotka KIK halusi järjestää, jos he saisivat SIK:n mukaan. Tätä varten pidettiin yhteinen kokous, jossa asiasta äänestettiin. Ehdotusta yhteisistä naamiaisista kannatti kaksi SIK:n jäsentä, ja kokous päättyi Sähköinsinööriklubin poistumiseen. Toisaalta, nämä olivat pieniä poikkeuksia. Pitkin vuosia järjestettiin muita yhteistapahtumia, joissa myös SIK ja KIK pääsivät yhdessä juhlimaan.

Myös excursiotoiminnassa näkyi yhteistyötä, sillä vuonna 1929 suunniteltiin ulkoexcursiota Puolaan, ja reissulle harkittiin myös konelaisten ottamista. Yksi jäsen ilmoitti vastustavansa heidän mukaan ottoa, mutta lopulta ehdotti, että ”Ensin yritettäisiin yksin ja jollei onnistuta niin sitten otettaisiin KIK mukaan.” Näin lopulta kävi, ja excursiolle lähdettiin 24 sähköteknikon ja 4 konerakentajan voimin, ja tämä ei jäänyt viimeiseksi excursioksi konelaisten kanssa.

Urheilun saralla edistettiin sekä kiltalaisten hyvinvointia että yhteyksiä Koneinsinööriklubiin koneinsinööriosaston urheilutoimikunnan johdolla, jossa oli urheiluohjaajat molemmilta klubeilta. Tämä toiminta tapahtui herrasmiespohjalta, josta anekdoottina esimerkki, kun klubi 30-luvulla totesi KIK:n määränneen kaksi jäsentään ”urheiludiktaattoreiksi”. Tähän päätökseen SIK antoi hiljaisen hyväksyntänsä.

Fuksien kilpailua bussiinahtautumisessa

Fuksitoiminnassa tämä kiltojen välinen ystävyys esimerkiksi näkyi, kun vuonna 1982 tehtiin ensimmäinen fuksien kirjallinen laulukoe. Tuolloin koneteekkareiden tuottama laulukirja Wirsu oli suuressa suosiossa. Kun Otaniemessä KIK hyödynsi monopoliasemaansa myymällä kirjoja kalliimmalla ei-konelaisille, osti SIK Oulun Sähköinsinöörikillan kautta suuren määrän Wirsuja ja myi niitä halvemmalla. Lisäksi 1983 fuksit pääsivät ensimmäistä kertaa kilpailemaan pinkkien vihollistemme kanssa perinteisessä köydenvedossa, sekä bussiin ahtautumisessa! Ja kaikki sähköläisethän tietävät, että SIK on köydenvedossa voittanut ja tulee voittamaan lähes joka kerta. Tarkka luku voitoista on valitettavasti kadonnut ajan kuluessa.

Näihin tunnelmiin on historiatuokio hyvä lopettaa, mutta ei hätää! Killan historiassa on vielä paljon läpikäytävää, ja hyvällä tuurilla löydämme menneisyydestä vielä vastauksen killan kahtia jakavimpaan kysymykseen: Kinkku vai juusto leivän päällimmäisenä?

(Visited 94 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*