KUVAT: Ilmari Kasvi
Sössön 50v -juhlajulkaisussa kirjoitin traumaattisesta reissustani Alankomaihin, ja seikkailustani ilman passia festarialueen sekamelskasta Haagiin kaikkine vastoinkäymisineen. Päätin kuitenkin parantaa näkemykseni tuosta länsi-eurooppalaisesta pikkuvaltiosta ja lähdin sinne parin kaverin kanssa uudestaan, tällä kertaa Amsterdamiin. Koska tämä tarina ei sisällä litaniaa vastoinkäymisiä kuten edellinen matka (tuuri oli jopa meidän puolellamme), keskityn reissun kohokohtiin ja mahdollisiin nähtävyyksiin, jos lukijalla on mahdollinen damin reissu korvan takana.
aiVan Goghko museo
Van Gogh -museo on hyvin tyypillinen kohde Amsterdamin turistille, mutta paikkana se on hyvinkin mielenkiintoinen. Museon taideteokset ovat kerros kerrokselta myöhäisempiä, ja Van Goghin maalaukset muuttuvat realistisista potreteista ja karuista maisemista vuosi vuodelta abstraktimmeiksi ja värikkäämmiksi. Museo kuvaa Goghin enemmän oman aikansa tuotoksena, kuin korvansa-silpovalta höyrypäältä, ja sisältää muun muassa teoksia, mistä hän on ottanut inspiraatiota ja hänen työvälineitään, sekä paljon tarinoita taiteilijan elämästä. Se, mikä hieman kävi hermoille, oli tarinoiden jatkuva Glorifiointi siitä miten “Vaikka Gogh ei myynytkään ensimmäistäkään taulua elämänsä aikana, oli hän silti virtuoosi ja maailmaa muokkaava herkkä sielu.” Kierroksen päätyttyä pohdin, mistä Tähtikirkas Yö saattaisi löytyä, ja nopean googletuksen jälkeen selvisi, että olin muutaman kilometrin liikaa idässä. Maalaus löytyy New Yorkista Museum of Modern Artista.
Vinkki matkaa suunnittelevalle – Varaa liput hyvissä ajoin etukäteen.
Hyvää ja ravitsevaa olutta
Oletko koskaan maksanut 20 euroa olutmainoksesta? Jos haluat kokeilla, käy Heineken Experienessä. Panimokierroksen alku oli hyvin museomainen ja jopa kiinnostava, mutta noin puolessa välissä se muuttui agressiiviseksi mainokseksi, joka käytännössä toisti fraasia “Drink Heineken!” uudestaan ja uudestaan. Koko huoneen kattava videoesitys oli näyttävä, mutta jatkuva kaljan tyrkytys kävi nopeasti hermoille. Kierroksen päätteeksi sai “nautiskella” pari testiolutta baarissa, jonka lattia oli tahmeampi kuin Joutomiehillä, jos Pota- ja M0-viikkojen välillä lattiaa ei luututtaisi.
Suosittelen, että mene paikalliseen pubiin ja nappaa tuoppi heinekeniä siellä mielummin kuin panimolla.
Raskasta hengitystä ja sipsin muruja
Koska olen nörtti, pitää minun kiertää kaikki mahdolliset nörttikaupat. Toisin kuin Bryssel, Amsterdam ei ole tunnettu nörttikulttuuristaan, mutta kyllä meikäläinen mestat löytää.
Space Oddity -nimisessä lelukaupassa hyllyt notkuvat kaikennäköisiä pehmoleluja ja figuureita, enimmäkseen Marvel/DC -sektorilta ja tunnetummista animeista. Space Odditystä löysin myös kartan “A geek’s guide to Amsterdam”, mikä opasti meitä löytämään nörttiyden lähteitä.
Henk Comics & Manga oli paikka missä meikäläisen silmä sai levätä. Puolet kaupasta oli omistettu länsimaisille sarjakuville ja toinen puolisko oli täynnä eri mangoja (ei niitä hedelmiä). Kaupasta löytyy myös oma oheistuotenurkkaus, mistä nappasin pari julistetta matkamuistoksi. Sarjakuvaintoilijoille suosittelen tätä pientä nörttiyden tyyssijaa.
Popcult-kaupasta löysin omaan hienostuneeseen makuuni liian “mainstreamia” nörttikamaa, kuten esimerkiksi Marvel-, Zelda- ja Marioteemaista vaatetusta.
Pistäydyimme myös Gamekeeper nimisessä peliluolassa nappaamassa muutamat Magic the Gathering boosteripussit, koska miksi ei.
20-lukua 20-luvulla
Emme tietenkään tulleet Amsterdamiin pelkästään museoiden, oluen ja nörtteilyn vuoksi. Olin jo pitkään halunnut nähdä Electro Swing -yhtye Caravan Palacen livenä, ja yksi paikka euroopassa missä heidän kiertueensa kävi sattui olemaan Amsterdam. Caravan Palace on tunnettu omalaatuisista musiikkivideoistaan (Lone Digger, Miracle), ja 1920-luvun musiikkityylistään, yhdistettynä nykypäivän elektroniseen musiikkiin.
Suurin osa keikalla soitetuista biiseistä oli yhtyeen uusimmalta “Chronologic” -albumilta, (Miracle, About You, Plume, Supersonics, etc…), mutta sain kuulla myös aikaisemmat bängerit, kuten Rock it for me, Suzy, Lone Digger ja Comics. Kuvailisin keikkaa absoluuttisen eeppiseksi.
Keikan jälkeen aioin ostaa julisteen, tai jonkin vastaavan, mutta kävelinkin keikkapaikalta vinyylin kanssa ulos. Onneksi faijalta löytyi USB-levari.
Kaiken kaikkiaan Amsterdamin reissu oli kaikessa eeppisyydessään täysin sen arvoinen. Lähtöpäivälle osui karmiva myrsky, joka teki paluulennosta melko töyssyisen, mutta hämmästyttävän nopean. Olimme Helsinki-Vantaalla alle kahdessa tunnissa Schipolin kentältä. Kerrassaan mukavaa vaihtelua viimekertaiseen fiaskon ja helvetin välimuotoon.
Leave a Reply