50 vuotta sössötystä! (1997) "Fuksi(tyttö)vuoden tilinpäätös"



4/1997 lehden kansi
Päätoimittajat Sanna Lähde

Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä artikkeleita, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.

Sössö on ollut oiva tapa jakaa omia kokemuksiaan muille ja monesti pienetkin tarinat ovat hauskoja. ’97 lehdessä Sössö julkaisi wapun aikoina fuksivuottaan viettävän fuksitytön tarinan vuodestaan.

”Fuksi(tyttö)vuoden tilinpäätös

Kun mä fuksina tänne taapersin ja niin edelleen. Sähköfuksitytölle, joka sentään melkein pyrki humanistiseen, ensimmäinen vuosi on ollut melkoinen elämys. Miehiä, paljon miehiä, oli ensimmäinen aivojeni rekisteröimä havainto Suomen tekniikan kehdon sähköosastosta. Viisas toisen vuoden opiskelija ehti tosin valistamaan, että tänä vuonna meitä intellektuellimman sukupuolen edustajista oli ennätysmäärä, kokonaista 12%. Toinen vanha ja viisas opiskelija totesti, että tässä koulussa ei kenenkään tytön tarvitse sinkkuna palloilla. Olinko siis tullut naisopiskelijan taivaaseen?

Ensimmäinen takaisku oli, kun ysi-kymppilinjaan tottuneet näköelimeni rekisteröivät fysiikan ilmoitustaululta pyöreän nollan. Minne se ykkönen oli tipahtanut? Joku yritti selvittää, että se on täysin tavallista, sitä tapahtuu kaikille. En usko. Tosin fuksiryhmäni älykkötyttökin saa vain vitosia, joten ehkei sittenkään kannata huolestua. 

Pienestä Pohjanmaan maalaiskunnasta suureen pääkaupunkiin pinnistelleelle tyttölapselle, josta opettaja oli pohtinut, miten joku tyttö voi näin hyvin fysiikassa pärjätä, riitti paljon muutakin ihmeteltvänää. Onneksi ympärillä on hyrrännyt toinen toistaan avuliaampia herrasmiehiä, jotka auliisti ovat neuvonneet niin tietokoneen jumiutuesssa kuin muidenkin ongelmien (hmm…) yllättäessä. En todellakaan feikannut kun jumiuduin jo lapiokurssilla.

Välillä myös herää kysymys, tuleeko minusta koskaan oikeaa täydellistä teekkaria, joka valmistuu viidessä vuodessa kolmosen keskiarvolla, juo paljon olutta, liihottaa juhlimassa frakin feminiinisessä vastineessa ja on niin h——————n aktiivinen. 40 opintoviikkoa ensimmäisenä vuonna, aktiivivaikuttamassa ylioppilaskunnassa lukion malliin, aina siisti ja täydellinen ensimmäinen oma pikku koti, vakaa taloustilanne, liikunnan harrastaminen kuusi kertaa viikossa ja muut rentouttavat harrastukset ovat asioita joista voi vain unelmoida. Minä, joka vannoin etten koskaan tulisi syömään tonnikalaa ja makaronia, olen jo syönyt makaronia ilman tonnikalaa rajojen kadottua jonnekin edellisenä viikonloppuna. Kukaan ei myöskään kertonut, että vaikka sähköinsinöörit ovat työelämässä kysyttyä tavaraa, ensimmäisen vuoden opiskelijaa tuskin kukaan huolii kesäksi jalkoihin pyörimään.

Elämä on siis kovaa, mutta toisaalta: äiti ei pese enää pyykkejä muttei ole myöskään huonoina aamuina saarnaamassa. Opintoviikkoja ei sada kaatamalla mutta minnekäs on kiire, miksipä en nauttisi elämäni parhaasta ajasta, kuten vanhat ja viisaat ovat valistaneet. Siispä kylmää kaljaa juon ja nautin nuoruudesta…

Loppuaan – toivottavasti – lähestyvä fuksi”

(Visited 70 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*