Tapahtuipa kerran eräänä torstai-iltana


TEKSTI: Ella Eilola
KUVAT: Ella Eilola

Viime lauantaina (Huomio: päätoimittajan kädettömyyden takia ”viime lauantaina” ei ehkä kuvaa täysin ajankohtaa artikkelia julkaistaessa) jokavuotinen Kotimaan Pitkä saapui takaisin Otaniemeen. Matka oli jälleen kerran todella hauska, vaikka erilaiset hommat tämä artikkeli mukaan lukien ovat jääneet viime hetkeen (ja siitä vielä seuraavaan), ja kehon tasapainotila on järkkynyt liian vähäisen unen ja liiallisen hauskanpidon seurauksena. Toisaalta itse Kotimaan Pitkäkin jää helposti uni-valverytmin sekoittajana toiseksi, kun sitä vertaa matkalle ilmoittautumista edeltäneeseen jonotukseen. Jonossa vietetään perinteisesti yö kiltahuoneella varmistaen oma paikka varhain aamulla tapahtuvassa ilmoittautumisessa. Yöllinen valvominen vailla parempaa tekemistä on hyvä tekosyy puuhata kaikenlaista turhaa ja typerää, mutta se voi olla myös erinomainen tilaisuus tuottaa jotain nerokasta ja huikeaa, esimerkiksi jäynä. Jäynän kohde voi olla kuka tahansa kanssaopiskelijoista koulun henkilökuntaan, joskin aamuluennolle saapuneen kiltalaisen huumorintajun rajoitteet on hyvä ottaa omaa tulevaisuutta silmällä pitäen huomioon. Tällä kertaa jäynän tekemiseen osallistui tämän artikkelin kirjoittajan lisäksi kaksi muuta jonottajaa, ja kohteeksi valikoitui Koneinsinöörikilta alla mainituista syistä johtuen.

Koneinsinöörikillan kiltahuoneella olimme panneet merkille, että kyseinen tila kaipaisi jonkinlaista piristystä tuomaan vastapainoa koneteekkarin raskaalle päivätyölle. Asiantuntevan tiimimme kovan ajatustyön tuloksena syntyi idea puhallettavan uima-altaan täyttämisestä Koneen kiltahuoneella. Lopulta päädyimme kuitenkin budjetti- ja henkilöstöresurssien sekä oman kiltahuoneemme turvallisuuden kannalta realistisempaan ratkaisuun rakentaa kasvimaa Koneen tiskialtaaseen. Tunnelman tuomisen lisäksi se saattaisi kannustaa konelaisia siirtymään astianpesukoneiden aikakauteen, joka ainakin Sähköinsinöörikillassa on ollut merkittävä tekijä hyvän kiltahengen vaalimisessa.

Tarvikkeet suunnitelman toteuttamiseen olivat yksinkertaiset. Itse viljelykasviksi valikoitui ilmastoystävällinen ja kuiturikas proteiininlähde kikherne. Lisäksi kävimme hankkimassa pääsponsoriltamme Espoon Plantagenilta tiskialtaaseen helposti solahtavat 5 litraa kukkamultaa ja istutusten kunnossapitoon tarvittavat puutarhatyökalut. Arvelimme parhaan lopputuotteen syntyvän idätetyistä kikherneistä suolaliemessä säilöttyjen sijaan, joten osa alkuvalmisteluja oli kolme vuorokautta kestävä herneiden idätys. Tässä kohtaa kokemattomuutemme palkokasvien parissa näkyi selkeimmin, sillä jäynäpäivän aaton koittaessa idätysastiaan oli ilmaantunut noin 200 grammaa homeista hernekeittoa. Onneksi kuivattuja kikherneitä myydään suhteellisen suurissa pakkauksissa, joten ensimmäisestä erästä ylijääneistä herneistä saatiin jonkinlaiset istutukset aikaiseksi.

Itse istutusprosessi oli nopea ja lopputulos menestyksekäs. Suuri kiitos suunnitelman onnistumisesta kuuluu Koneinsinöörikillan fuksikapteenille Markukselle, joka ystävällisesti päästi meidät Koneen kiltahuoneelle muun konekansan poistuttua paikalta. Uutuuttaan hohtavan pienviljelmän lisäksi paikalle jätettiin viesti, jonka kääntöpuolelta kasvimaan alkuperäinen tuottaja toivottavasti selvisi. Koneinsinöörikilta otti yön aikana ilmestyneet istutukset hyvin vastaan ja jatkaa toivottavasti erinomaisesti alkanutta lähiruokaprojektiaan.

 

(Visited 139 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*