Mistä sähkö on?

TEKSTI: Ilmari Kasvi
KUVAT: Pixabay

Mitä sähkö on? SIK-hymnin mukaan fuksina sitä ei vielä tiedetä. Joidenkin mukaan se on sinistä ja sattuu.

On tietysti tärkeää kysyä *mitä* sähkö on, mutta ajattelin pohtia kysymystä hieman eri pronominilla ja eri näkökulmasta: Mistä sana sähkö on kotoisin?

Hankaussähkö oli tunnettu ilmiö jo antiikin kreikassa, missä se havaittiin ensiksi meripihkassa. Tällöinen meripihkan termi electron¹, mikä myöhemmin johti latinankieliseen sanaan electrum, on nykyisten ele-alkuisten termien kantaisä.

Sanana sähkö on perinteisen suomalainen. Se ei viittaa millään tavalla ele-alkuisiin sanoihin ja muissa kielissä lähimpänä suomenkielistä termiä on pohjoissaamen šleađga, miten lie lausutaankaan. Ääkkösten tähdittämä sähkö on luultavasti muunkielisille hankala sana ääntää, mutta sen opettelu on varmasti koomista kuunneltavaa.

Jotta pääsisimme sanan alkujuurille, joudumme koluamaan kirjastoja vuoteen 1845 asti, jolloin lääketieteen tohtori Samuel Roos otti sanan käyttöön käännösteoksessaan Mintähden ja sentähden. Viidennen luvun 39. kappale on nimetty “Mintähden kutsutaan Sähkö Elektrisiteetiksi? ja mistä vielä sähkönimitin on kotoisin”, missä Roos käsittelee staattisen sähkön ilmiötä: “antavan sähähtävän säkenen, joka pisti likeellä pidettyyn sormeen.”

Kappale päättyy sanoin “Tämä sähähtämällä säkenöiminen on vetänyt minuun ennen nimetöntä voimaa taikka ainetta Sähkö-voimaksi tai aineeksi nimittämään.”

Myöhemmissä kappaleissa pohditaan sähkön aiheuttamia kysymyksiä, kuten: “Mintähden tulee sähkö-voima niin kipinänä pistämään ihoon?”, “Mintähden kokoontuu sähkö-voima pilviin?”, ja “Mintähden asetetaan sähkötettävä ihminen lasijalkaisen tuolin päälle?”²

Ennen sähkö-sanaa käytettiin suomessakin termiä elektrisiteetti, mutta 1800-luvun puolivälissä lainasanoja vastustettiin ja tarvittiin uusi, suomalainen termi ilmiölle. Elias Lönnrot ehdotti lainasanan tilalle sanaa lieke, mutta Roosin sähähtämällä säkenöivä Sähkö vei loppujen lopuksi voiton.1

Sähkö ja lieke olivat rinnakkain käytössä 1800-luvulla. Esimerkiksi Sanan-Lennätin -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1856 esiteltiin elektromagneettista Telegrafia, eli liekelennätintä.³

Etymologiset tutkimukset saavat pohtimaan, mitä jos sähkö ei olisikaan sähkö? Jos Lönnrootin Lieke-ehdotus olisi kerännyt enemmän tulta alleen, puhuisimmeko me nyt liekeasentajista, liekkeenkulutuksesta ja liekkeellisestä autoilusta? Ja olisimmeko me Liekeinsinöörikilta LIK? Tästähän lyhenteestä voisi vääntää jonkun vitsinkin. En nyt vaan satu keksimään… odotas, se on ihan kielen päällä.

Viitteet:

1. Häkkinen, Kaisa. (2014) Sähkö löi liekkeen. Tiede 2/2014 https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sahko_loi_liekkeen
2. Roos, Samuel. Mintähden ja sentähden: kysymyksiä ja vastauksia kaikkeen luonnon tietoon kuuluvissa asioissa. Turku. 1845: s. 101-102. https://books.google.fi/books?id=fjMIAAAAIAAJ
3. Sanomalehti Sanan-Lennätin no 1. 05.01.1856. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/472217?page=2