KUVAT: Ilmari Kasvi
Marras-joulukuussa 2017 sekalainen seurakunta pakkasi pakettiauton äärimmilleen lanikampetta ja kofeiinituotteita, suunnaten pohjanlahden toiselle puolelle, Jönköpingiin. Matkan päämääränä oli Dreamhack, maailman massiivisin LAN-party. Reissu sisälsi paljon roskaruokaa, univelkaa ja näppiksen painaumajälkiä kasvoissa.
Tetris
Tilaa oli vähän, ja pakettiautoon piti saada mahtumaan kahdeksan nörttiä ja jokaisen kone sekä matkatavarat. Vanhat kunnon tetriksen taidot tulivat vihdoinkin hyötykäyttöön. Kun jokainen aukko pakun takaosassa oli täytetty, suuntasimme kohti lauttaa kuin sardiinipurkki pyörillä. Laivamatka sujui mukavasti autokannen alla. Mordorissa aika kului Secret Hitleriä pelaillen. “Jokainen musta presidentti voi olla fasisti” totesi Pilkka Moksanen.
Ruotsin puolella
Kolmen ja puolen tunnin matka pakettiautossa istuen on hieman puuduttavaa, mutta hyvässä seurassa sekin taittuu melko pikaisesti. Pelimusaplaylist spotifysta soimaan ja motarille. Kun Vätternin aallot vilahtelivat ikkunasta, tiesimme, että olisimme pian Jönköpingissä. Siellä navigoimme Elmiaan, paikalliseen messukeskukseen, roudattiin kamat lastauslaiturille, auto parkkiin, koneet kiinni ja lanit käyntiin!
Stream & Show
Päätin streamata Dreamhackista käsin pariin otteeseen. Toisin kuin assyilla, streami ei ollut päällä 24/7, vaan pidin 3-4 tunnin putkia, jotta streamin sisältöön ei kuuluisi tyhjiä “Kasvi on nyt nukkumassa” -kohtia ja voisin keskittyä vain pelailuun. Streamailussa hieman harmitti, että olin ajoittanut lauantaiyön pelit suoraan Dada Lifen keikan päälle, enkä kehdannut jättää streamia kesken, jonka olin jo etukäteen luvannut. Kerkesin kuitenkin kiertelemään koko tapahtuma-alueen viikonlopun aikana.
Lanien ohessa Dreamhack on myös messut. Paikalla oli paljon yrityksiä mainostamassa uusia pelejään ja laitteitaan. Peliturnauksia oli yllin kyllin Hearthstonesta Counter Strikeen ja iso osa päähallista oli varattu uudelle kännykkämoballe (multiplayer online battle arena), jonka tunnusmusiikki kävi hermoille jo kolmannella kuulemalla. Kiinnostukseni herätti myös cosplay-kilpailu, jonka epäilemättä näyttävin esitys oli yli kolmimetrinen Deadwood cosplay Heroes of Newerthistä, minkä lavalle raahaaminen pelkästään kesti yli viisi minuuttia.
Lanihallien lähettyvillä pääsi myös testailemaan vanhoja retropelejä, sekä demoja tulevista peleistä. Itse kävin Bandai Namcon standilla testailemassa Code Veiniä, joka sai Souls-varpaani pitkästä aikaa väpättämään.
Assyt vai Dreamhack?
Nyt kahdet Dreamhackit ja kahdeksat kesäassyt käyneenä olen pohtinut molempien tapahtumien viehättävyyttä, hyviä ja huonoja puolia sekä tapoja, miten asioita järjestetään. Kesäassyjen ajankohta ja paikka ovat tietysti parempia. Aikaa täytyy varata vain torstaista sunnuntaihin ja hätätilanteessa voi kipaista kotona hakemassa unohtuneen verkkopiuhan. Dreamhack on matkoineen viikon satsaus, joka osuu opiskelujen päälle melko ikävästi, vaikka ei täysin mahdottomasti. Assyille jaksan aina vuosittain raahautua, mutta en harkinnut lähteväni ensi talvena Dreamhackkiin.
En mene osoittamaan sormella kumpi LAN-party on parempi, koska molemmissa on omat viehätyksensä. Ruoan suhteen Dreamhack on tosin paremmin varusteltu. Kojuja löytyy joka lähtöön: Nachoja, hampurilaisia, churroja, donitseja, kiinalaista, pizzaa (joka toimitetaan omalle konepaikalle!) ja kaikkea muuta epäterveellistä, mitä lanittaja tarvitsee. Viime Assyilla oli paikalla yksi Hesburger, yksi pieni intialainen ja metrilakukoju.
Assyilla on taas kompot ja demoskenet, mitä olen vuosi vuodelta odottanut enemmän ja enemmän, joita Dreamhackissa ei harrasteta lainkaan.
Huomiota herättää myös kulttuurilliset erot laniväen keskuudessa. Assyjen perinteisiin kuuluu meemien huutelu (esim. “Quaket V*ttuun!, Siika! ja koko Taistelu-Jaska soundboard), kun taas Dreamhackissa kuulee monesti kutsuhuudon “Haalåå!”, mihin tulee vastata “Haalåå!”, mihin tulee vastata “Haalåå!” ja niin edelleen.
Takaisin pasilaan
Hankalin osuus Dreamhackissa on sen päättyminen, joka alkaa kahdeksalta maanantaiaamuna. Kofeiinia oli jokaisen verenkierrossa enemmän kuin yksikään lääkäri suosittelee ja silmät seisoivat päässä, kuin Naantalin aurinko. Tokkuraisin sormin paketoin koneeni takaisin kasseihin ja nipin napin saimme pakun jälleen tetriskuntoon. Kuskillemme oli varattu hotellihuone viimeiseksi yöksi. Alkumatkasta pysähdyimme mäkkäriin ja onnistuin pysymään hereillä vielä puolet hampurilaisestani, kunnes aivoistani kärähti viimeinenkin hehkulamppu. Ajomatka takaisin sujui paljon vikkelämmin taju kankaalla, vaikka niskaa särki niin vietävästi, kun pääsimme jälleen laivalle. Matkasimme takaisin nelikiltaristeilyllä josta itse vietin noin 86% ajasta hytin yläpunkalla hirrenvetopuuhissa.
Oliko se sen arvoista?
Parempi Dreamhack kuin vuonna 2015! Valvoisin ehkä joskus uudestaan.
Leave a Reply