Fat Lizardin oluita arvostelussa


TEKSTI: Mikael Nosa
KUVAT: Mikael Nosa

Lähiruuan moni jo tunteekin, sitähän joistain kaupoistakin saa. Mutta tällä kertaa paneudumme lähioluisiin, nimittäin ihan Otaniemessä majailevan Fat Lizard -panimon kolmeen makoisaan mallasjuomaan. Monelle oluen ystävälle ja asioita olutfestareilla seuranneille lihava lisko onkin jo tuttu asia, ehkä tämän artikkelin myötä vähän lopuillekin.

Ankle Slapper Surf Ale

  • Mitä? American Pale Ale
  • Millaista? 4.7 %vol, 35 IBU, syvän kullanvärinen
  • Mistä? K-supermarketista
  • Paljonko? 3.99 euroa

Lasiin kaataessa tämä puolikirkas syvän kullanvärinen olut tuottaa korkean valkoisen vaahdon. Vaahto on suurikuplaista ja kestää useita minuutteja. Aromissa tulee vastaan hedelmäinen tuoksu, sisältäen ainakin sitrusta, ehkä hieman jotain trooppista hedelmää. Tämän takaa on aistittavissa mieto makea tuoksu, kuten kaurakeksissä. Maistaessa aistittavissa lievä humalakatkero joka voimistuu loppua kohden päätyen arviolta keskikatkeran ylärajalle. Humalan maussa on hieman hartsimaisuutta, jota voi kuvata vähän männynpihkan kaltaiseksi, joka on hyvin tyypillistä Amerikkalaisille humalille. Alkumaun yhteydessä humalan seasta maistuu myös vienosti mallas, suorastaan hyvin neutraali sellainen. Lämmettyään hieman humalan efekti maussa heikkenee. Olut on rungoltaan keskipaksu ja kuiva. Karbonaatio keskitasoa, ehkä sen alarajoilla. Ylipäätään Ankle Slapper on tyylin mukaisesti hieman humala edellä etenevä makoisa olut. Tämä tuo ripauksen eksoottisuutta Pohjolan harmaaseen talveen.
Tästä, ja muistakin arvostelussa olevista oluista, erikoisen tekee myös pakkaustapa. Kyseessä on aromitölkki, jossa koko kansi aukeaa, mahdollistaen laajemman aukon, josta oluen aromit voivat kulkeutua aistittaviksi kuin perinteisestä tölkistä tai pullosta. Kaikkia näitä kolmea olutta arvioin sekä tölkistä että olutlasista. Tästä päätelmä on, että aromitölkistä huolimatta aromi jää vaisummaksi kuin olutlasista, joskin se voittanee silti perinteisen tölkin. Makuun tölkki ei vaikuta havaittavasti. Pidän ratkaisua onnistuneena riskinottona. Samalla kehun myös panimon brändäystä, värimaailmoineen ja logoineen. Ne ovat helposti mieleen jäävät ja auttavat erottamaan Fat Lizardin kilpailijoistaan.

Rib Tickler Rugby Lager

  • Mitä? Uuden-Seelannin tyylinen vaalea lager
  • Millaista? 4.7 %vol, 20 IBU, kullanruskea
  • Mistä? K-supermarketista
  • Paljonko? 3.99 euroa

Ensinäkymä tästä oluesta on kultainen väri ja sen päälle kohoava matala vaahto, joka kuitenkin kestää pitkään. Selvästi näkyvää kuplintaa on myös havaittavissa, kertoen korkeahkosta karbonaatiosta. Aromi on humalainen, antaen vivahteita jostain vähän sitruksesta, kenties limestä ja jostain vesimelonin kaltaisesta miedommasta hedelmästä. Maku on humalapainotteinen alusta loppuun, jonka rinnalla esiintyyrapsakka maltaisuus. Humalan maku vaikuttaa hieman pippuriselta ja muuten mausteiselta, ollen oikein miellyttävä. Humalan ja maltaan suhde tekee tästä kokonaisuutena vahvasti katkeran. Samalla makuprofiili on kuitenkin puhdas, eli siellä esiintyy juuri halutut humalan ja maltaan maut, ei ylimääräisyyksiä. Juuri kuten lagereissa kuuluukin. Tämän oluen lämmittyä hieman maltaan osuus maussa korostuu. Suutuntumaltaan Rib Tickler on ohuehko ja kuiva. Karbonaatio on keskikorkea. Kokonaisuus on raikas ja luonteikkaampi kuin markettilitkut. Jotenkin tämä tuo mieleen laadukkaan Saksalaisen Pilsin, vaikkakin tuoksuiltaan on aivan erilainen.
Lisättäköön vielä että tölkin tekstien mukaan tämä olut on tehty yhteistyössä Espoon Rugbyseuran kanssa. Sellaista paikallisyhteistyötä siis.

Track Day Session IPA

  • Mitä? India Pale Ale
  • Millaista? 4.7 %vol, 45 IBU, meripihkan värinen
  • Mistä? K-supermarketista
  • Paljonko? 4.49 euroa

Tämä olut on ulkonäöltään meripihkan värinen ja puolikirkas. Lasiin oluen päälle muodostuu korkea kermanvärinen vaahto, joka on tosin lyhytkestoinen. Aromissa on humala voimakkaasti läsnä, sisältäen sitruksisen ja pihkaisen vivahteen lisäksi myös aavistuksen anista ja ruohoa. Erittäin miellyttävä tuoksu joka säilyy hyvänä vielä oluen lämmittyäkin hieman. Maku on vahvasti humalaisa, painottuen pihkaiseen ja lievästi sitruksiseen. Humalan maut säilyvät mukana pitkäkestoisessa jälkimaussakin. Jälkimaussa on myös aistittavissa anista. Itse katkero on keskivahva ja myös tuntuu pitkään. Maltaisuus on maussa taka-alalla, tullen esiin paremmin vasta oluen lämmittyä. Tosin tyylinä IPAn kuuluukin olla humalavoittoinen niin aromissa kuin maussakin. Suutuntumaltaan olut kuiva ja runko on keskipaksu. Jotenkin tämä myös tuntuu jäävän hieman peittämään suun pintoja. Karbonaatio on keskitasoa. Kokonaisuus on toimiva ja persoonallinen. Humalapainotteisuudestaan huolimatta, tai jopa sen edesauttamana, nautinnollinen. Ehkä liiankin raju kokemus tavanomaisemmista oluista pitäville, IPAn ja APAn ystäville ehdottomasti suositeltava. Sessiovahvuisena tämä ei myöskään nouse päähän ihan muutamalla tölkillisellä kuten monet vahvemmat IPAt.

(Visited 585 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*