KUVAT: Ismo Pänkäläinen
Ismo Pänkäläinen on viidennen vuoden sähköläinen, joka vietti kevätlukukauden 2016 Brysselissä vaihto-opiskelun merkeissä. Kun kohu opintotukileikkauksista syntyi, halusi Ismo kantaa kortensa kekoon ja ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen joka kotimaassa kuohutti.
Ismo valitsi tavakseen ottaa kantaan pyöräilyn kotiin Brysselistä sanoen: ”Jos opiskelijaa poljetaan, niin poljetaan takaisin.” Niinpä Ismo päätti pyöräillä kotiin Brysselistä ja haastoi mukaan myös silloisen valtionvarainministerin Alexander Stubbin. Ismo ehdotti, että Stubb tulisi häntä vastaan esim. Turkuun ja he voisivat polkea yhdessä pääkaupunkiseudulle ja Stubb voisi perustella, miksi valtio leikkaa juuri opiskelijoilta. Ismon matkasta voi lukea seuraavasta haastattelusta sekä facebookista hakusanalla ”Fillarimarssi.”
– Miksi päätit lähteä pyöräilemään Brysselistä Helsinkiin?
En päässyt opintotukileikkauksia koskeviin mielenosoituksiin, mutta haluisin jollain tapaa olla mukana vaikuttamassa ja osoittamassa mieltä. Innostuin pyöräilystä keväällä ja mietin, että olisi kivaa yhdistää nämä kaksi. Lisäksi heittämäni haaste Stubbille tuntui mätsäävän kaiken kanssa hyvin; Stubb on urheilullinen henkilö ja oli keväällä Suomen valtionvarainministeri. Lisäksi hän on ennenkin ollut mukana kaikenlaisissa tempauksissa, joten häneltä olisi voinut vastauksen saadakin. ”Ja niinhän se lupas lähteäkin.” Ismo toteaa vielä lopuksi.
– Innostuit siis pyöräilystä Brysselissä? Mikä sai sinut innostumaan yhtäkkiä näin paljon polkemisesta?
Ostin halvan pyörän koulumatkoja varten, sillä pyörällä kulkeminen paikasta toiseen oli vaivatonta ja helppoa. Kerran mietin, että voisin lähteä ihan vaan pyöräilemään pyöräilemisen ilosta, sillä se on niin helppoa ja mukavan rentoa puuhaa. Siitä lenkit pikkuhiljaa alkoivat pitenemään ja siitä se ajatus sitten lähti. ”Ennen sitä en muista milloin olisin viimeksi polkenut Suomessa, vaikka pyörä mulla onkin.” Ismo vielä naurahtaa.
– Paljonko matkalle kertyi kokonaisaikaa ja -matkaa?
En ole vielä laskenut tarkkaa kilometrimäärää, mutta noin 2000 km ja aikaa kului 19 päivää. Laitoin haasteen huhtikuussa ja siitä lähtien tuli poljettua 1600 km ennen reissuun lähtemistä. Pyöräilin kerran viikossa pidemmän reissun ja kerran kiersin 300-400 km useamman päivän aikana vieraillen samalla eri kaupungeissa. Se oli ainut kerta kun pyöräilin monta päivää putkeen ennen pääreissua.
– Sattuiko matkan aikana pyörälle/muulle aineelliselle omaisuudelle vahinkoja?
Selvisin koko reissun yhdellä rengasrikolla ja yhdellä vapaarattaan hajoamisella. Jälkimmäisen hajotessa meinasin olla pulassa, mutta apua löytyikin helposti ja todella yllättäen. Jouduin kuluttamaan yhden lepopäivän pyörän huoltoon, mutta rahalla selvittiin.
– Entä tapahtuiko vahinkoja sielulle tai keholle? Oliko yksinolo hankalaa?
Yllätyin, miten helposti matka meni vastoinkäymisten suhteen. Pientä hiertymää oli pepussa, mutta siihen tottuu. Yksinolossakaan ei ollut ongelmaa ja viimeisenä päivänä minulla oli seuraa koko päivän. Lisäksi Ruotsissa eräs Köpiksessä asuva suomalainen polki kanssani pari päivää. Oikeastaan yksin pyöräileminen oli mukavaa; sai rytmittää menon oman jaksamisen mukaan. Lisäksi iltaisin oli seuraa majapaikoissa.
– Millaisia majoitusmuotoja käytit matkan aikana?
Couch Surfingia eli sohvasurffausta, warm showers:ia, joka on vain pyöräilijöille tarkoitettu majoitusmuoto, airBNB:tä, hostelleja sekä yhden kerran yövyin matkustajakodissa. Teltta tai hotellit olisivat tietysti olleet myös vaihtoehtoja, mutta halusin pitää matkakustannukset mahdollisimman pieninä sekä kaksi viimeisenä mainittua olisivat tarkoittaneet melko yksinäisiä iltoja.
– Mitä tavaroita sinulla oli mukana?
Reppu, pyöräily- ja olovaatteet, pyyhe, lääkkeitä, ensiaputarvikkeita, ruokaa ja kengät(normaalit ja pyöräily.) Tästä olisi kuitenkin voinut karsia esimerkiksi pyyhkeen, jos olisin aina kehdannut pyytää pyyhkeen majapaikasta
– Stubb?
Stubb lähti ministeriöstä, eikä vastannut pitkään aikaan mihinkään yhteydenottoihini. Lopulta laitoin twiitin kymmenen päivää ennen lähtöä, eli noin kuukausi ennen Suomeen tuloa, johon Stubb vastasi, että hän on tuohon aikaan reissussa, mutta ”Tsemppiä.” Aiemmin Stubb lupasi olla jollain tavalla matkassa mukana, eli kai hänen ”Tsemppiä”-kommenttinsa oli hänen vastaus haasteeseeni.
– Miltä tämä tuntui ja vaikuttiko lähtöpäätökseesi?
Stubbin poisjäänti ei omaan lähtööni vaikuttanut mitenkään. Haasteeni oli lähinnä haaste Stubbille, jota hän ei pystynyt pitämään. Pistää miettimään, että jos ei näin pientäkään lupausta pystytä pitämään, niin miten käy lupauksien kanssa, joita on luotu koskien opintotukien leikkauksia. ”En sitten tiedä hänen motiivejaan, olisiko Stubb mahdollisesti lähtenyt jos tempaus olisi hänen osaltaan saanut enemmän julkisuutta tai jotain.” Ismo vielä lisää pohdiskellen.
– Biletitkö ruotsin laivalla?
Join yhden lonkeron, ei hirveästi tehnyt mieli valvoa.
– Miltä tuntui Turussa ja kerro vähän viimeisen päivän fiiliksistä
Viimeinen päivä oli helpoin, vaikka päivämatka olikin kaikista pisin (200km.) Kavereiden vastaantulo Salosta ja siitä eteenpäin auttoivat ja viimeinen päivä tuntui vaan sellaiselta ajelulta
– Matkan paras ja pahin kohta?
Pahin kohta matkassa oli Ruotsissa viettämäni viimeinen päivä; vettä satoi, tuuli oli vastainen, ilma oli kylmä ja suoraan sanottuna ******* pahasti. Matka ei tuntunut etenevän yhtään. Jaksamiseen auttoi kuitenkin se, että tiesi kavereiden olevan lähellä sekä tieto siitä, että seuraava päivä olisi lepopäivä.
Matkan paras kohta oli varmaan kun olin päässyt Turkuun; näin, että sää on hyvä, fiilis oli hyvä ja tiesin, että tänään tämä olisi ohi. Lisäksi ihmiset matkan aikana olivat ehdottomasti matkan parhaita puolia.
– Milloin nousit uudestaan pyörän selkään kotiin päästyäsi?
Siinä oli muutama päivä välissä ja sitten piti käydä pyörällä töissä. Silloin poljin ehkä 15 km, sen jälkeen en ole ajanut. Käytännössä katsoen en ole siis ajanut reissun jälkeen. Pyörä on kuitenkin vielä tallessa.
– Lähtisitkö uudestaan?
Ehdottomasti! Oli sen verran kivaa. Tosin vaihtelun vuoksi valitsisin varmaan uuden reitin.
– Onko uutta haastetta mielessä?
”Kohti uusia haasteita” Ismo vastaa nauraen.
Pyysin vielä lopuksi Ismoa kertomaan yleisiä fiiliksiä liittyen pyörämatkaansa. Ismon mielestä mahtavaa oli se, kuinka erilaisia host-henkilöitä hänelle sattui matkan varrelle; oli leskirouvista omanikäisiin ja kokonaisiin perheisiin. Tämä oli Ismon ensimmäinen kerta kun hän kokeili sohvasurffausta ja ihmiset olivat juuri niin mukavia, sosiaalisia ja vieraanvaraisia kuin hän etukäteen kuvittelikin. Lisäksi Ismo painottaa sitä, kuinka mukava matkustusmuoto pyöräily on; pääsee etenemään itsensä avulla ja rauhassa. Ismo suosittelee ehdottomasti pyöräilymatkailua kaikille. Kerrottakoon vielä kaikille (sillä tämä fakta kuitenkin kaikkien mieliä askarruttaa ja aiheuttaa unettomia öitä), että Ismon peppu ei ole kipeä. Lisäksi hän antoi lopuksi ohjeen kaikille pitkiä pyöräilymatkoja suunnitteleville: ”Vaippahousuissa, eli pyöräilyhousuissa, ei pidä olla liikaa pehmustetta.
Ismon mielestä on lisäksi tärkeä mainita, että myös allekirjoittanut toimittaja lupasi tulla Ismoa vastaan viimeisenä ajopäivänä. No lopulta siinä kuitenkin kävi niin, että Ismo joutui matkalla kääntymään takaisin ja tulla toimittajaa vastaan.
Ismo Lyypekissä
Leave a Reply