Kähmyistä ja elämästä


TEKSTI: Anni Parkkila
KUVAT: Ville Kapanen, Miika Ruissalo ja Elli Taimela

Silloin kun minä olin fuksi, herran vuonna 2012, olin erittäin ujo enkä mielelläni ottanut vastuuta mistään. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli minulle alkuun haastavaa ja sain todellakin tehdä töitä sen eteen, että menin itse juttelemaan uusille fuksikavereille.

anniAlkujännityksestä päästyäni yli oli minulla yhtäkkiä paljon uusia kavereita ja enemmän rohkeutta mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ensimmäisen kerran tämä näkyi konkreettisesti sillä, että lähdin Oikosulun koristeluvastaavaksi ja homma sujuikin tosi hyvin.

Muistan lokakuun saapuessa ja kähmykauden alkaessa, kuinka olin päättänyt vahvasti, että johonkin hommaan lähden mukaan. Mietin eri vaihtoehtoja ja tuolloin mielenkiintoisimmiksi koin hupitoimikunnan emännän sekä urheiluvastaavan tehtävät. Hupitoimikunnasta oli välittynyt sellainen fiilis, että porukka on hyvin tiivis ja pääsee tekemään paljon, mikä myöhemmin osoittautui täysin oikeaksi. Epävarman luonteeni takia kuitenkin mietin paljon, osaisinkohan mitään, mitä emännän roolissa tarvitsee osata (olin surkea kokki vielä tuolloin) ja ketkä muut hakisivat. Urheiluvastaavan tehtävät kuulostivat myös mielenkiintoisilta ja hainkin siihen toisena vaihtoehtona. Lopulta pääsinkin emännäksi ja vuosi hupitoimikunnassa on jättänyt jälkensä. Omasta toimikunnasta jäi parhaita kavereita vielä näinkin monen vuoden jälkeen ja emäntänä opittuja taitoja on päässyt vielä myöhemminkin hyödyntämään eri tapahtumissa. Nykyäänkin veri vetää keittiöön ja lähden enemmän kuin mielelläni keittiöön hommiin, kun tilaisuus annetaan.

Emäntävuoden aikana rohkeutta ja halua toteuttaa itseään oli kertynyt valtavasti lisää, joten myös isommat saappaat kiinnostivat. Seuraavien kähmyjen koittaessa tehtiin tymästi isäntäkaverin kanssa ja laitettiin hakemus fuksikapteeneiksi. Omassa hakemuksessani oli myös hovimestarin virka, mutta tiesin jo kähmyaikana, että se ei ehkä olisi kuitenkaan se minun juttu. Tuona vuonna hakijoita oli todella paljon ja taso oli myös kova, joten valitettavasti hallituspaikka ei irronnut ja piti miettiä, mitä sitä sitten tekisi seuraavana vuonna. Mietin paljon mihin toimihenkilövirkaan hakisin ja lopulta hain ISOvastaavaksi, jossa olisi päässyt mukaan FTMK:hon ja kehittämään ISOtoimintaa. Valitettavasti tämäkään paikka ei irronnut. Pettymyksestä huolimatta päädyin lopulta astumaan täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja lähdin lukkarikisälliksi.

Vuodesta 2014 tuli yllättäen kuitenkin yksi hauskimmista vuosista, koska hain ja pääsin mukaan myös AYY:n Teekkarijaoston alaiseen Juhlatoimikuntaan. JTMK:ssa mahtavimpia asioita oli se, että pääsi tutustumaan niin moneen muiden kiltojen tyyppeihin ja pääsi osaksi myös AYY:n alaista toimintaa. Tehtävänä juhlatoimikunta oli hyvinkin erilaista, sillä olimme vastuussa vuoden isoimpien bileiden (Gravitaatio, Wappu ja Lakinlaskijaiset) järjestämisestä. Vinkkinä siis kaikille muillekin, että omaa osaamista voi ja kannattaakin lähteä avartamaan myös oman killan ulkopuolelle.

Syksyllä 2014 hain jälleen kerran fuksikapteeniksi, mutta tällä kertaa hain yksin. Myös aiempana vuonna oli eräs hakija hakenut yksin, joten hommassa ei sinänsä ollut mitään uutta. Kuitenkin omassa päässä myllersi hyvinkin paljon ja valmistelin itseäni hakua varten erittäin huolellisesti ja mietin juttuja ehkä liiankin tarkkaan valmiiksi. Tiesin yksin hakemisen olevan riski, mutta luotin itseeni, ideoihini ja ajatuksiini erittäin paljon. Toisaalta tiedostin myös sen, että mikään ei killassa ole kiveen hakattua. SIK:ssä oli yksi fuksikapteeni vielä 90-luvun alkupuoliskon ajan, kunnes fuksimäärät kasvoivat niin valtaviksi (parhaimmillaan jopa ~600), että mukaan oli pakko ottaa toinenkin fuksikapteeni takaamaan fuksikasvatuksen toimivuus. Nykyisillä sisäänottomäärillä näin sen täysin mahdolliseksi, että fuksikapteenin tehtävistä voisi selvitä yksin ja apuna olisi kuitenkin ollut myös ISOvastaava, jonka rooli olisi ollut tällöin todennäköisesti hieman ISOmpi (hehe). Pettymys olikin vielä edellistä vuottakin suurempi, kun en päässyt tehtävään, johon olin itseäni valtavasti valmistellut. Lopulta päädyin killan valokuvaajaksi ja myöhemmin myös PoTa95-toimikunnan jäseneksi.

jtm3 elli taimela

 

Valokuvaajavuonna mahtavinta oli oppia jälleen uusia taitoja. Vaikka omistinkin ja alunperin pienen järkkärin (Samsung NX1000), opettelin kuvaamistaitoja ja kameran käyttöä käytännössä vasta ollessani valokuvaajana. Tästä iso kiitos Essille, joka jaksoi opettaa kameran kanssa ja myös käyttämään Photoshop Lightroomia, jota tykkään yhä käyttää. Edes valokuvaajana ei siis tarvitse olla mikään haka ja sama pätee muihinkin virkoihin, sillä taitoja pystyy oppimaan myös toimihenkilövuoden aikana. Yhtenä lisäesimerkkinä tästä on nyt fuksikapteenivuonna opittu InDesignin käyttö, johon olen aivan rakastunut ja tulevaisuudessa haluan todellakin vielä joskus taittaa Sössöä.

PoTa95-toimikunnassa pääsin mukaan toteuttamaan huiseja vuosijuhlia ja aika monennetta kertaa taas väkertämään koristeita. Koristeiden näprääminen on todella terapeuttista ja siihen ei kyllästy kyllä koskaan, vaikka joutuisi väkertämään miljoona himmeliä!

Vuosi sitten päätin, että haen fuksikapteeniksi vielä kerran ja parikseni en olisi voinut saada parempaa tyyppiä kuin Miikan. Vuosi on ollut tähän mennessä jo yksi hauskimmista koskaan, mutta myöskin ajoittain työläämpi, kuin mitä olin osannut kuvitella. Kahden vuoden takaista kähmyä ajatellen mietityttää, mitä olisi tapahtunut jos olisin päätynyt hommaan yksin koska nyt tuntuu siltä, että monista hetkistä en olisi selvinnyt ilman kippariparia. Kandiuudistuksen painaessa päälle opiskelu oli ajoittain hyvinkin rankkaa ja paineet valtavat ja etenkin viime kevät oli erittäin raastava, kun kurssit oli pakko saada läpi. Lopulta kuitenkin onnistuin valmistumaan kesällä tekniikan kandidaatiksi.kipparit

Millaista olisi ollut olla yksin fuksikapteenina? Who knows. Ainakin työmäärä olisi isompi, vaikka osa siitä olisikin jakautunut myös ISOvastaavalle. Toisaalta hommia voisi tehdä yksin aina silloin kun omiin aikatauluihin sopii eikä olisi niin riippuvainen myös toisen aikatauluista, mutta toisaalta kukaan ei olisi potkimassa ylös silloin, kun itseä vähän laiskotuttaa tai ei olisi apuna kun toinen on flunssan kourissa sängyn pohjalla. Asioista päättäminen olisi myöskin erilaista, koska toisaalta voisi linjata kaiken itse oman mielen mukaan eikä olisi erimielisyyksiä, mutta toisaalta joihinkin asioihin olisi vaikea yksin löytää ratkaisuja. Joka tapauksessa en silti näkisi sitä mitenkään mahdottomana, että SIK:ssä voisi joskus vielä olla vain yksi fuksikapteeni, joka hoitaisi homman vähintään yhtä hyvin kuin kaksi kipparia.

Tämän viestin sanomana haluan korostaa sitä, että killassa on vain kolme virkaa, jotka on pakko olla lakiteknisistä syistä: puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Joten jos sinusta, hyvä lukija, tuntuu siltä, että haluat tehdä jonkin asian toisin kuin se on killassa nyt tehty, niin antaa palaa! Mikään muu hallitus- tai toimihenkilövirka ei ole pakko olla juuri sellainen, kuin se on aiemmin ollut. Monesti tämä tuppaa ihmisiltä unohtumaan ja olisikin hienoa nähdä vahvempaa rajojen rikkomista ja erilaisia ratkaisuja.

Nyt fuksikapteenin syksyä viettäessäni ja tulevaa odottaessa tuntuu mahtavalta ajatella, mitä kaikkea on jo saanut aikaan ja mitä kaikkea on vielä edessä. Vuosi on kulunut hurjaa vauhtia kuin vuoristoradassa ylä- ja alamäkineen. Mitään en silti vaihtaisi pois ja koen sen suureksi kunniaksi, että olen tähän tärkeään tehtävään yhdessä Miikan kanssa päätynyt. Haluankin kannustaa kaikkia muitakin ja erityisesti fukseja rikkomaan omia rajojaan, astumaan sinne mukavuusalueen ulkopuolelle ja tekemään tästä opiskeluajasta juuri sen näköistä kuin itse haluaa. Myöskin vanhemmille kiltalaisille haluan painottaa sitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä killan, ylioppilaskunnan tai yhdistysten toimintaan mukaan. Kannattaa myös muistaa, ettei ota hommaa liian vakavasti ja tee tästä kaikesta elämää suurempaa, vaan keskittyy pitämään hauskaa omalla tavallaan.
Omat sukat vipattavat vieläkin isojen vastuuhommien perään, joten saa nähdä mitä sitä ensi vuonna sitten päätyy tekemään.

Let’s kähmy!

(Visited 294 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*