Sosiaalisempi media


TEKSTI: Panu Oksiala

Toimittaja avautuu perinteisten sosiaalisten medioiden epäsosiaalisuudesta ja tutustuu yhteen uudempaan some-sovellukseen.

Vanhan Lumiani menehdyttyä tuli tilalle Android-puhelin ja käytössä oleva sovellusvalikoima moninkertaistui. Viimeinkin myös minulle aukeni mahdollisuus kokeilla monia maailmalla suosiota keränneitä sovelluksia, joihin ei ollut tehty versioita edesmenneen puhelimeni käyttöjärjestelmälle.

Yksi näistä sovelluksista oli Snapchat, jonka viehätys perustuu sisällön väliaikaisuuteen. Käyttäjä voi lähettää sovelluksella kuvia tai videoita vastaanottajalle, joka voi katsoa kyseisen kuvan tai videon kerran, jonka jälkeen se katoaa ainakin teoriassa bittiavaruuteen. Kiitos lukuisten kansallisten tiedustelupalveluiden, lienee jokaisesta ”snäpistäkin” varmasti useampi varmuuskopio odottamassa tulevaa käyttöä.

Perinteisempää sosiaalista mediaa muistuttava ominaisuus on nimeltään My Story. Käyttäjä voi liittää snäpin osaksi julkista ”omaa tarinaansa”, jonka kautta muut käyttäjät voivat katsoa viimeisen vuorokauden aikana siihen liitetyt kuvat ja videot lineaarisessa aikajärjestyksessä.

Katoavaisuuden kauneus

Ajatus siitä, että sisältö on väliaikaista eikä tallennu osaksi profiilia on vapauttava. Jokavuotista Facebook-postaustani tehdessä muistutan aina itseäni siitä, että tämä teoriassa osa julkista profiiliani tästä iänkaikkisuuteen asti. Kaiken sisällön tulee vahvistaa omaa some-imagoa. Snapchatin omaan tarinaan lisätyt asiat voi käytännössä unohtaa vuorokauden päästä julkaisusta ja aamuisen katumuksen koittaessa voi  edellisiltaiset julkaisut poistaa huomaamattomasti jo ennen sitä.

Silloin kun kaikki oli vielä kunnollista ja Facebook oli kohtalaisen uusi juttu, käyttivät ihmiset sitä niin, kuin sen kehittäjät varmasti odottivat sitä käytettävän, nimittäin asioiden jakamiseen. Ja en siis viittaa julkaisujen yhteydestä löytyvään ”Jaa”-nappiin, vaan postauksien tekemiseen ja kuvien jakamiseen. Fiidiä selatessa näki, kenellä on ollut hyvä ja kenellä huono päivä, kuka on reissannut missäkin, satoiko vaiko paistoiko Tampereella, millaisen sotkun se koira aiheutti ja miltä se puolivuotias perhetuttavan vauva nyt näyttikään. Käytännössä siis katsaus kavereideni ja tuttavieni jokapäiväiseen elämään.

Nyt kun vilkaisen fiidiäni näen seuraavaa (järjestyksessä): jaettu linkki, sivuston julkaisu, sivuston julkaisu, sivuston julkaisu, sivuston julkaisu, joku kommentoi jotain, joku tykkäsi jostain, jonka joku sivusto oli jakanut, ryhmäspämmiä, ryhmäspämmiä, joku jakoi sivuston julkaisun, SIKin julkaisu, julkaisu tapahtumassa, ryhmäspämmiä, joku tykkäsi sivuston julkaisusta, joku teki jonkun testin… TILAPÄIVITYS! Tilapäivitys siitä, kuinka lintu lensi päin bussipysäkin lasiseinää. Tilapäivitys silti. Kuten huomata kuitenkin saattaa, ei naamakirjassa nykyisellään pahemmin sosiaalisuutta ole, ainakaan huoletonta saati henkilökohtaista.

Snäppääjän päivä

Kokeilin Snapchatin My Story -ominaisuutta dokumentoimalla aamupäivääni. Ensimmäiseksi oli kuva herätyskellosta ja aivan kohtuuttoman aikaisesta herätyksestä, jota seurasi harvinaisen ryytynyt aamu-selfie, jota en ikinä lataisi Facebookkiin. Aamupäivä jatkui Helsingin yliopiston kampuksia kierrellen ja julisteita levitellen. Lisäilin tarinaani snäppejä fiiliksistä ja mielenkiintoisista asioista, joita vastaan tuli. Se tuntui varsin mukavalta, ja katsoessani tarinani myöhemmin päivällä, tuli hyvä fiilis. Tällaisia tarinoita katselen mielelläni myös kavereideni päivistä. Ei haittaa, vaikka joku lisäisi omaan tarinaansa tuhat kuvaa siitä söpöstä vauvasta tai kissasta, sillä snäppien skippaaminen on tehty äärimmäisen helpoksi verrattuna etusormea kuluttavaan skrollaamiseen, mitä joutuu Facebook-julkaisuja skippaillessa harrastamaan. Tällaista sosiaalisen median juuri tulisikin olla: ajankohtaista, henkilökohtaista ja aitoa. Meillä on jo LinkedIn pönöttämistä varten, joten mitä virkaa Facebookin kaltaisilla profiilinrakennussivustoilla enää edes on?

Millaista Snapchatin käyttö sitten käytännössä on? Sovelluksen käyttöliittymä on aivan hirvittävä, mutta hoitaa tarkoituksensa. GPS pohjaiset filtterit toimivat periaatteessa hyvin. Niiden avulla voi kuvaansa lisätä helposti vaikkapa senhetkisen kaupungin, nopeuden tai ulkoilman lämpötilan. Toisaalta sovellus ei selvästikään ollut tietoinen, ettei Suomessa käytetä Fahrenheittejä tai maileja. Kehittämistä siis löytyy, mutta ajatus on ainakin allekirjoittaneelle tärkein.

Miksi tässä jutussa ei ole yhtään kuvia? Ihan vain siksi, että ne ovat jo kadonneet bittiavaruuteen.

Niin ja tietysti: poksiala @ Snapchat

Jälkikäteen minulle kerrottiin kokeneempien snäppääjien toimesta, että nopeuden ja lämpötilan yksikköä voi muuttaa näpäyttämällä sitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että sovelluksen pitäisi tietää paikalliset oletusyksiköt.

(Visited 303 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*