KUVAT: Patrick Linnanen
Opetreffit on Opintotoimikunnan ja Sössön yhteisprojekti, jossa opintotoimikunta haastattelee koulun opetushenkilökuntaa. Ensimmäisessä osassa tapaamme pitkää uraa Aallossa tehneen vanhemman yliopistonlehtorin Kimmo Silvosen.
Silvonen aloitti tekniikan uransa vuonna 1977, kun hän saapui Otaniemeen opiskelemaan radiotekniikkaa, sovellettua elektroniikkaa ja sähkömittaustekniikkaa. Siihen aikaan opintoihin kuului kaksi pääainetta, mutta oikeilla kurssivalinnoilla kolmekin oli mahdollista.
Opiskelu Otaniemessä oli Silvoselle mukavaa. Alussa läsnä oli kaikille opiskelijoille tutut fuksin vaikeudet, mutta opiskelut lähtivät siitä hyvin rullaamaan. Hänen fuksivuotensa opinnot koostuivat enimmäkseen fysiikasta ja matematiikasta. Ainoa sähkötekniikan pääainekurssi oli virtapiirit ja verkot. Silvonen päätti tämän seurauksena käydä jo fuksina elektroniikan kurssin. Siellä hän tutustui tulevaan vaimoonsa, jonka hän oli ensimmäisen kerran jo tavannut edellisenä syksynä Åke Blomqvistin tanssikurssilla.
Silvosen ensimmäinen opiskelija-asunto sijaitsi solussa osoitteessa Jämeräntaival 3. Siihen aikaan solutiloissa kävi säännöllisin väliajoin siivooja, jonka tapana oli rullata solutilan matto, jonka hän jätti siivouksen jälkeen rullalle. Silvosen solukämppis (sähköteekkari hänkin) sai tästä touhusta tarpeekseen ja päätti suorittaa velvollisuutensa solutilan järjestyksen ylläpidosta ja naulasi maton kiinni lattiaan. Sen jälkeen siivooja ei paljon mattoa rullaillut.
Ura TKK:lla alkoi Silvosella sattuman kautta. Fuksivuoden kesä kului Silvosella töissä pienessä firmassa ja interraililla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen alkoi oman alan kesäharjoittelut kiinnostamaan, mutta paikan löytyminen osoittautui vaikeaksi liian myöhään aloitetun hakuprosessin seurauksena. Siitä alkoi soittelu firmasta toiseen. Puheluita kertyi yli 70 ja osasta paikoista tärppäsikin, mutta työtehtävät eivät vaikuttaneet mielenkiintoisilta. Näihin aikoihin Silvonen oli kuullut, että yliopisto palkkaa myös kesäharjottelijoita. Sattui käymäänkin niin, että Pekka Eskelinen hänet otti töihin hakijoiden joukosta. Silvonen osoittaa Eskeliselle ikuista kiitollisuutta, sillä tämä päätös on häntä paljon elämässä johdatellut. Tästä alkoi pitkä ura TKK:lla, jonka jälkeen “oikeissa töissä” ei olla pistäydytty muuten kuin joskus kesällä.
Opiskeluiden alkuaikoina Silvosen urasuunnitelmaan kuului tulla elektroniikkapiirien suunnittelijaksi, koska häneltä löytyi elektroniikkaharrastajan taustaa. Hänen korviinsa oli kuitenkin kantautunut tieto siitä, kuinka paljon tuntiassistenteille maksettiin palkkaa. Edellisen kesän harjoittelusta koululla aukesi tilaisuus toimia syksyllä piiriteorian peruskursseilla tuntiassistenttina, johon hän tarttui. Opetushommat alkoivat maistumaan paremmin. Silvonen muistelee, että alussa hänkään ei ollut opetettavissa asioissa kovin hyvä. Silvonen kertoo oppineensa kaiken joko opettaessaan tai kirjoittaessaan oppikirjoja.
Kiltalaisten keskuudessa Sähköpajan kapellimestariksi itseään tituleeraava Silvonen tunnettaneen parhaiten Sähköpaja-kurssin vetäjänä. Hän myös opettaa muille ELEC:in opiskelijoille tuttua Sähkötekniikka ja elektroniikka-kurssia. Sähköpaja konseptina sai alkunsa, kun korkeakoulun opettajat olivat käymässä MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology), jossa samanlainen konsepti oli käytössä. Silvonen muistelee, että idean isinä toimivat Kai Zenger ja Keijo Nikoskinen. Sen jälkeen aloitettiin suunnittelemaan vuonna 2012 kurssia, jossa opiskelijat pääsisivät toteuttamaan teoreettisia opintoja käytännössä osana uutta tutkintomuotoa. Keväällä 2013 käynnistettiinkin Sähköpajan pilottikurssi, jossa Silvonen toimi tarkkailijan roolissa. Syksyllä 2013 kurssi alkoi isommalla volyymilla Silvosen johdolla.
Pienenä poikana Silvonen oli katsonut juuri Suomeen rantautunutta Batman-televisiosarjaa. Kuten lapsen ajatukset juoksevat, hän otti sarjan todesta. Tästä alkoi haaveilu omasta lepakkoluolasta. Mutta sitä Silvonen ei osannut arvata, että haave muuttuisi todeksi, kun hänelle annettiin sähköpajan avaimet. Otakaari viidessä käytäväsokkelon takana piilevä Sähköpaja suorastaan huokui lepakkoluolan tuntua ja sen oveen ilmestyikin kuva lepakkoluolasta.
Opetuksen ohessa Silvonen tekee myös tutkimusta, joka liittyy sirontaparametrimittausten kalibrointimenetelmien kehittämiseen korkeilla taajuuksilla – hiukan alle 500 GHz. (Silvosen tutkimuksiin pääset paremmin tutustumaan Aalto-Primossa hakusanalla Kimmo Silvonen).
Silvonen tunnustaa olevansa vapaa-ajalla kova penkkiurheilija ja perhostoukkien kasvattaja. Myös hänen omakotitalossaan riittää hyvin puuhaa pitkäksikin aikaa.
Silvonen toivottaa kiltalaisille seuraavanlaiset tervehdykset:
“Parasta, mitä yliopisto voi tarjota on se, että täällä voi opiskella monenlaisia asioita. Jos ajattelen omaa elämääni, niin on ollut kokemuksia joista on ollut välillistä hyötyä joko työuralla tai siviilielämässä. On aivan mahdoton nähdä kaikkien kokemusten suoraa hyötyä varsinkaan etukäteen. Mahdolliset yhtymäkohdat voi nähdä sitten jälkikäteen”.
Leave a Reply