Ajatus vaihtoon lähdöstä syntyi jo fuksi-Iidan mielessä syksyllä 2012. Tosin silloin aihe tuntui niin pelottavalta ja kaukaiselta, että se todellakin oli vain ajatus.
Saksa tuntui alusta asti itsestään selvältä kohdemaalta ja uskokaa tai älkää, syynä oli vain ja ainoastaan saksan kieli ja muutenkin innostukseni Saksaa kohtaan. (Opin tykkäämään oluesta vasta Otaniemessä.) Myönnettäköön kuitenkin, että Otaniemessä oppimieni taitojen myötä olen entistäkin tyytyväisempi fuksi-Iidan hyvään arviointikykyyn.
Jotta vaihtokohteeksi valikoitui juuri München, tarvittiin muutama hauska sattuma Pietarissa,
interrail-matkan huipentuminen Müncheniin, sekä yhdet extempore Oktoberfestit. Edellä mainittujen sattumusten jälkeen olin aivan myyty ja tiesin, että München on kaupunki, jossa haluan joskus asua. Halusin lähteä vaihtoon vasta sitten, kun olen saanut kirjoitettua kandin ja siksi vaihtoajankohdaksi muotoutui juuri kesälukukausi 2016 (Saksassa käydään koulua kesä- ja talvilukukausina kevät- ja syyslukukausien sijaan.)
Syksyllä ajattelin, että talvestani tulee mukavan rauhallinen; olisihan minulla käytävänä vain
yksi kurssi ennen lähtöä. No toisinhan siinä kävi. Palautin kandini 20.12 ja päädyin 15.12 alkaen tekemään töitä täyspäiväisesti. Lisäksi eräänä influenssan huuruisena iltana sain loistoidean ja varasin lennot Aasiaan. Olenkin ikään kuin elänyt kolmen kuukauden aikana tiivistetyn välivuoden, jota en tätä ennen ollut koskaan tehnyt. Kuluneet kolme kuukautta ovat siis olleet hyvin erilaiset kuin mihin olen tottunut, loistavat, mutta hyvin erilaiset.
Nyt Saksaan lähtööni on aikaa viisi päivää ja uskokaa tai älkää, ajatus lähdöstä tuntuu yhä yhtä kaukaiselta kuin silloin fuksi-Iidankin mielestä. Lentolipun ostin vasta muutama päivä sitten ja Suomessakin olen ollut ainoastaan viikon. No, pakata ehtii myöhemminkin, tässä on nyt tärkeämpiäkin juttuja tehtävänä, kuten Munasitsaaminen!
Hakuprosessin tein jo keväällä 2015 ja siitä tuntuu olevan ikuisuus. Hain Müncheniin, Berliiniin
ja Wieniin ja työläin osuus oli mielestäni löytää kaikkiin hakukohteisiin kurssit, jotka mahdollisesti kävisin vaihdon aikana. Hakuprosessi on aikamoinen paperisota ja siihen kannattaa varata tarpeeksi aikaa, itse en ainakaan olisi selvinnyt siitä viimeisenä iltana. (Taino rehellisesti sanottuna viimeiset illat ovat tunnetusti täynnä suuria ihmeitä, ettei tätäkään voi varmasti sanoa). Vaihtohaun alustavat tulokset tulivat jo hyvissä ajoin ennen Wappua, joten kaiken kaikkiaan prosessi oli aika nopeasti ohi. Muutamia informaatiokatkoksia lukuun ottamatta kaikki järjestelyt ovat sujuneet melko jouhevasti ja helposti. Sain jopa asunnon oppilaskunnalta, mikä on jonkinlainen ihme: asuntotilanne Münchenissä on tällä hetkellä melko toivoton. Yksi elämää helpottava vinkki onkin, että asunnon hankkiminen kannattaa oikeasti aloittaa ajoissa. Minä en sitä tehnyt ja se aiheutti minulle muutaman unettoman yön ja nipun harmaita hiuksia.
Tunnelmat ovat tällä hetkellä jännittyneet, epäuskoiset, innostuneet ja odottavat. Tulevien viiden päivän aikana olisi tarkoitus nähdä vielä kavereita ja sukulaisia ja ehkä kerätä jonkinlainen sisältö rinkkaan. Lisäksi se ainut kurssi mikä minulla oli tänä keväänä hoidettavana, on vieläkin (ylläribonus) kesken… Älä tee mitään tänään, mikäli voit tehdä sen myös huomenna! Liikaa aikaa ei siis jännittämiseen ole ja hyvä niin: pitää vain mennä eteenpäin sen kummempia ajattelematta ja katsoa mihin sitä päätyy. Tässä tilanteessa kuitenkin toivon päätyväni Saksaan. Olen oppinut tämän reilu 23-vuotisen taipaleeni aikana, että kun vaan yolottelee menemään niin asiat yleensä kääntyvät mitä parhain päin. Toivottavasti yolottelun jalo taito vie minua eteenpäin myös seikkailullani Etelä-Euroopassa. Ei siis muuta kuin Auf wiedersehen und bis bald!
Kevätterveisin
Iida
Sössön tuleva ulkomaankirjeenvaihtaja
Leave a Reply