KUVAT: Sakari Harjunpää, Visa Kurvi, Salla Lyytikäinen, Aarni Nordström
Eikun morjensta pöytään! Nyt olisi tarjolla kertomus vuoden 2022 Kotimaan Pitkästä.
Loska oli vallannut koko Otaniemen. Onneksi killan excursiomestari YTMK-apureidensa avulla olivat juuri sopivasti kehitelleet loskaongelmaan ratkaisun: lähdetään kolmen päivän exculle 45 sähköteekkarin ja sähköteekkarin alkujen voimin huonoa keliä karkuun. Juuri kun kaikki olivat onnistuneet tunkeutumaan bussiin, niin matkanjohtajan mikrofonista kuului huonoja uutisia: matkanjohtaja Henryle Guirööt oli murhattu tylpällä esineellä ja bussista löytyy murhaan liittyen ensimmäinen vihje.
Bussissa tovin istumisen jälkeen havaittiin, että bussi on totta tosiaan menossa itää kohti. Nokkelimmat matkalaiset olivat sen kyllä jo teemasta päätelleet. Loviisan kohdalla tuli käsky laittaa excukamat päälle. Toiveikkaimmat ajattelivat, että nyt paljon puhuttu ydinvoimalaexcursio tapahtuisi. Maiseman vaihtuessa Loviisasta ei-Loviisaksi paljastuikin koko ydinvoimalaexcu jäynäksi. Matka saikin siis vielä toistaiseksi jatkua ilman pysähdystä. Vihdoin ja viimein päästiin Lappeen rannoille, jossa saavuimme ison hallin eteen. Excukansaa suorastaan hemmoteltiin kolmen samassa talossa olevan firman excuilla: Soletair Power, joka erikoistuu erikokoisten hiilidioksidinpoistolaitteiden valmistukseen [1], Elstor, joka rakentaa laitteistoja, jolla sähköenergia voidaan muuttaa lämpövarastoksi [2] sekä Afstor, joka kompensoi hiilidioksidipäästöjä rakennuttamalla aurinkosähköllä toimivia helloja Afrikkaan puun polton vähentämiseksi. [3] Tekniikasta kiinnostuneet sähköteekkarit kyselivät niin paljon hyviä kysymyksiä, että syntyi kiire lähteä seuraavaan kohteeseen.
Bussimme seuraava kohde oli paikallinen ostoskeskus, josta ostimme eväät, hassut hatut ja mahdolliset virvokkeet loppupäiväksi. Bussilasti löysi itsensä seuraavaksi Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT:in alueelta Skinnarilasta. Siellä meitä tervehti vihreähaalariset sisarkilta Sätkyn väki. Kuitenkin ennen yhteisiä menoja tuli käydä suorittamassa visiitti paikalliseen kuppilaan (Cafe Bar G), joka oli avattu vähän aikaisemmin ihan vain meitä varten. Sen jälkeen siirryimme LUT-yliopiston ylioppilaskunnan omistamaan Kellariin, jossa sitsattiin Sätkyn tovereiden kanssa. Laulun ja puheiden lisäksi ohjelmassa oli myös sitsileikkiklassikko “tuo minulle” jolla ratkaistiin pöytien välinen ruokien hakemisjärjestys. Tämän kilpailun voitti ylivoimaisesti pöytä numero 1. Yksi ero lauluetiketistä tarttui myös mukaan: Sitseillä ensimmäisenä Lappeen rannoilla lauletaan Krokotiili Genan syntymäpäivälaulu ja sitsien toiseksi viimeisenä lauluna lauletaan Ikuisen teekkarin laulu, jonka jälkeen lauletaan Karjalaisten laulu. Sitsien jälkeen siivosimme porukalla sitsitilan jatkoja varten ja saunakin meni mukavasti päälle.
Mutta ennen saunomista täytyi viedä tavarat majoitukseen, joka sijaitsi mukavan kävelymatkan päässä. Saavuttuamme opiskelija-asunnolle, jonka kerhotilaan majoittuttaisiin kohtasi meitä ongelma. Sisään kyllä päästiin, mutta kerhotilan oveen ei sopinutkaan meille annettu avain. Avainta kokeiltiin laittaa lukkopesään noin puoli tuntia, kunnes päätettiin että konsultoinnille on nyt tarvetta. Paikalle soitettiin Sätkyn pelastava enkeli, joka myös tovin tökki avainta koloon ilman onnistumisia. Nopea soitto huoltoyhtiölle ja tunnin odotuksen jälkeen ovi saatiin kuin saatiinkin auki. Tästä väsyneenä iso osa matkalaisista eivät enää jaksaneet mennä Kellariin nauttimaan saunan löylyistä ja hyvästä seurasta vaan jäivät uupuneena nukkumaan tai tutustumaan paikallisen huoltokäytävän kulttuuriin. Ne jotka jatkoille vielä menivät kuitenkin kertoivat, että meininki oli mainio.
Keskiviikkona 6.4 herättiin uuteen päivään enemmän tai vähemmän virkeinä. Matka jatkui pohjoista kohti. Murhamysteerin bussista löytyvä vihje oli vieläkin kateissa ja juoni sen kuin syveni. Nopean ruokailun jälkeen olimme saapuneet Mikkeliin, josta Ratakadulta matkaan pomppasi vahvistuksia. Kaksi Teekkarispeksin konnaa hyppäsivät kyytiin. Tämä suorastaan nostatti bussin matkustusmoraalia, sillä tuliaisena oli musiikkijeesus Tsälen uusi hittibiisi “Kulkee”.
Majoituksen suihkun puutetta lähdettiin kompensoimaan hieman eräänlaisella puhdistautumisella, sillä seuraava kohteemme oli Valamon luostari. Luostarin myymälän viinit olivat huokean hintaisia ja laadukkaita. Myös luostarin kirkko oli erittäin tyylikäs. Eräs matkalainen törmäsi siellä jopa isoäitiinsä.
Tästä matka jatkoi kohti paikkaan, jossa Joen hampaat sijaitsee eli Joensuuhun “:D”. Siellä meitä odotti seuraava excukohde Kaptas oy, jonka toimenkuvaan kuuluvat teollisuuden automaatioratkaisut ja erikoiskoneet. [4] Automaation ihmeet herättivät paljon keskustelua ja kysymyksiä maan ja taivaan väliltä. Vaikka excukohde ei aivan suoraan ollut sähkötekniikkaa, puhdisti vierailu monella tapaa käsityksiä automaatioalasta ja sen uramahdollisuuksista sähkötekniikan osaajana.
Seuraavaksi matka jatkui kohti Joensuun keskustaa, jossa homma lähti lapasesta, sillä seuraavaksi saimme osallistua Itä-Suomen yliopiston Täky ry:n järjestämään Lähtee lapasesta-rastikiertelyyn. Rasteja ei onneksi tarvinnut kiertää aivan yksin, sillä tietojenkäsittelijöiden ainejärjestö Skripti Ry:n vieraanvarainen väki lähti seikkailulle mukaan matkaoppaiksi. Ennen sitä varusteet vietiin kuitenkin majoitukseen Joensuun työväentalolle. Hassunhauska rastikiertely päättyi Ravintola Kerubiin. Kerubin juhlat olivat huikeat. Teekkarihymni aiheutti hiukan hämmennystä joensuulaisissa opiskelijoissa. Ehkä he vielä siihen tottuvat, sillä sielläkin alkaa DI-koulutusohjelma syksyllä 2023. Hyvän tapahtuman jälkeen olikin hyvä painua pehkuihin ja odotella seuraavan päivän seikkailuja.
Torstaina 7.4 alkoi matkan viimeinen päivä. Matkustajavahvuus otti hiukan osumaa, sillä osa reissaajista lähti kohti Turkua Pikkulaskiaisiin tai takaisin Espooseen hoitamaan pakollisia menoja. Bussissa tapahtui ihme! Murhamysteerin ensimmäinen vihje oli löytynyt matkanjohtajan paikalta, mutta murhaaja oli vieläkin vapaalla jalalla. Seuraava pysähdys oli hämmentävä, sillä bussi pysähtyi Parikkalan Patsaspuistoon. Puiston oli rakentanut taiteilija Veijo Parikkala viidenkymmenen vuoden aikana. [5] Patsaspuiston terassilla pidettiin myös nopeat sitsit, jotka ikävä kyllä keskeytyivät aikataulullisista syistä.
Vihdoin ja viimein oli puhdistautumisen aika. Viime yön majoituksessa myöskään ollut suihkua, joten peseytyminen Imatran kylpylässä oli taivaanlahja. Pitkään ja hartaan kylpemisen jälkeen olikin aika matkan viimeiselle pysähdykselle nimeltä mainitsemattomalle tavarataloon, josta löytyi mainoskappaleesta huolimatta puuta. Paluu Otaniemeen sujui mainiosti, jonka jälkeen bussi suuntasi kohti Tamperetta takaisin sinne mistä tulikin.
Lopuksi vielä lista asiota ja kiitoksia, jotka eivät leipätekstiin mahtuneet.
- -Ristikkojaoksen suunnittelema KP-ristikko ratkaistiin päivässä!
- Henryle Guiröötin murhaaja on vieläkin vapaalla jalalla.
- Mökämasiina palveli taas menestyksekkäästi koko reissun ilman yhtään latauskertaa!
- Kun kaksi ihmistä kaatuu bussista mökämasiinan kanssa, voi kuulla Doppler-ilmiön
- Rehti palveleva on aina Puuilo
- Milloin meidät julistetaan voittajiksi?
- Ensimmäisessä majoituksessa oli kylmä 🙁
- Kiitokset bussikuski Akselille pitkästä pinnasta ja turvallisesta kyydistä
- Iso kiitos YTMK:lle mahtavan reissun järjestämisestä
- Kiitokset kaikille excukohteille
Kuvaajat:
1. Visa Kurvi
2. Salla Lyytikäinen
3. Salla Lyytikäinen
4. Salla Lyytikäinen
5. Salla Lyytikäinen
6. Sakari Harjunpää
7. Aarni Nordström
Jutussa käytetyt lähteet:
[1] https://www.soletairpower.fi/
[2] http://elstor.fi/en/
[3] https://www.afstor.com/en/homepage/
[4] https://kaptas.fi/en/
[5] https://www.patsaspuisto.net/
Leave a Reply