KUVAT: Sasu Saalasti
Ulkomaan toimituksesta erittäin hyvää päivää! Tämä lukukausi kuluu allekirjoittaneelta täällä Espanjan itärannikolla Valencian kaupungissa. Sen myötä ajattelin tuoda palan tätä aurinkoista kulttuuria kiltalaisten elämään sekalaisten artikkelien muodossa.
Keväisin Valencian alueella järjestetään vuoden suurimmat juhlat, myös Unescon aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluva ’Las Fallas’. Karnevaali alkaa helmikuun viimeisenä viikonloppuna suurella avajaisseremonialla, kestää useamman viikon ja huipentuu viimeisiin päiviinsä maaliskuun puolivälissä 15.–19.3.
Valencian kaupunki on jakautunut pieniin naapurustoihin, joilla on kaikilla oma nimi, tunnus ja omat vastuuhenkilöt (vuodeksi kerrallaan). Näitä naapurustoja kutsutaan myös nimellä ’Falla’ ja niitä löytyy Valenciasta yli 700 kappaletta. Jokainen naapurusto rakentaa vuoden aikana oman suuren, perinteisesti paperimassasta tehdyn patsaan, joka pystytetään kadulle viimeistään 15.3., usein hieman aikaisemmin. Fallas on juhlana yleensä tunnettu nimenomaan näistä suurista patsaistaan ja ne voivat esittää oikeastaan mitä vain. Usein patsaat käsittelevät joitain yhteiskunnallisia aiheita kuten politiikkaa tai vaikkapa meneillään olevia globaaleja kriisejä, mutta useat patsaat olivat myös esimerkiksi sarjakuvahahmoja.
Kun nämä kauniit ja suuret patsaat hivelivät silmää ja tarjosivat mahdollisuuksia pällistellä ympäri kaupunkia, paikalliset taitavat myös monta tapaa pitää meteliä. Nimittäin Valenciassa erityisesti ja ymmärtääkseni yleisestikin Espanjassa ihmiset rakastavat kaikkea räjähtävää ja paukkuvaa. Tämän seurauksena Fallasin erityispiirteisiin kuuluu, että käytännössä jatkuvasti jossain päin räjähtelee: aamulla naapuruston lapset heittelevät paikallisia papatteja kaduille herättääkseen muut asukkaat, päivisin järjestetään ammattimaisia ilotulituksia (La Mascletà) ja ihmiset räjäyttelevät myös omia räjähteitään ja yöllä päivä päättyy suureen ilotulitukseen.
Aamuisin naapurustoja kiertää myös pienet orkesterit nimeltään ’La despertà’, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa herätystä ja täten he tarjoavat musikaalista starttia päivään kaikille halukkaille ja vähemmän haluaville.
Oma päiväni yleensä käynnistyi tuon kuukauden ajan joka aamu 8 jälkeen kun muutaman korttelin päässä lähti käyntiin minuutteja kestävä ilotulitus, rumpu- ja puhallinsoittimien säestäessä parvekkeeni alla.
Katukuva koki myös valtaisan muutoksen, kun koko kaupunki alkoi valmistautua Fallasin juhlintaan reilu kuukausi sitten. Patsaita alettiin siirtää paikoilleen, kadut täyttyivät erinäisistä kojuista mistä pystyi ostamaan mm. churroja, naapurustot alkoivat pystyttää suuria valokylttejä mistä kävi ilmi minkä ’Fallan’ alueella olet ja vielä alkukeväällä niin tyhjät kadut alkoivat täyttyä ihmisistä.
Käytännössä Fallasin aikana koko kaupunki oli täynnä korttelibileitä, joihin kuka vain ohikulkija oli tervetullut. Useilla naapurustoilla oli jopa oma DJ pitämässä tunnelmaa yllä. Aurinkoisella itärannikolla ei ollut satanut koko alkuvuonna kuin muutaman kerran, mutta luontoäiti päätti ilahduttaa karnevaalikansaa kolmen viikon mittaisella sateella juuri Fallasin pääpäivien aikaan.
Karnevaalin aikana on paljon useita eri tapahtumia ja rituaaleja, mutta niistä varmasti näyttävin on viimeisenä iltana järjestettävä ’La Cremà’, johon koko Fallas kulminoituu. Cremàn aikana patsaat sytytetään palamaan, tietenkin laittamalla ne ensin täyteen räjähteitä. Patsaita sytytettiin illan mittaan hieman porrastetusti, jotta halutessaan olisi mahdollista nähdä useampikin palaminen. Ensimmäiset lapsille tarkoitetut polttamiset alkoivat kahdeksan maissa ja viimeiset patsaat sytytettiin keskiyön aikoihin.
Leave a Reply