Opintomestari: Simo Hakanummi


TEKSTI: Simo Hakanummi
KUVAT: Elias Hirvonen

SIKH21 Hallitusesittelyjen yhdeksäs osa!

Hellurei rakkaat kiltalaiset!

Nimeni on Simo Hakanummi, olen 2016 fuksi ja siis nykyään jo N. Vuoden sähköläinen ja toimin tänä vuonna kiltamme Opintomestarina.

Olen asunut pitkän osan elämääni pienessä Pajamäen naapurustossa, Helsingin kätköissä. Kouluni olen käynyt Pajamäessä (R.I.P), Munkkivuoressa, Munkkiniemessä ja Länsi-Helsingin Lukiossa (R.I.P). Kaikki kouluni lukioon saakka hoidin niin sanotusti “ajallaan”, olen siis 2012 ylioppilas.

Vaikka sainkin killan Opintomestarin pestin, on oma taipaleeni opiskelijana ollut rankka. En nimittäin ennen Aaltoon saapumista “osannut” opiskella.

Yläasteelta lukioon en paljoa tehnyt töitä tai nähnyt vaivaa opintojen eteen. Lukion jälkeen menin suoraan Siwan kassalle ja hyvin pian koitti armeija, jossa löysin pienen palan mielenkiintoa tekniikkaa kohtaan asentaja-aliupseerin tehtävistä.
Palveluksen päätyttyä palasin töihin ja koulunpenkille. Tavoite oli lähteä jatkamaan opinnoissa lusmuilua Valtsikaan tai Kauppikseen, jälkimmäiseen pääsin sisään, mutta jätin mielenkiinnon puutteesta menemättä. Aloitin aikuislukion, jossa suoritin pitkän matematiikan ja fysiikan oppimäärät, tällä kertaa tunnollisesti, hakeakseni yhteishaussa Aallon DI-linjoille.

Kamppailua sekin oli, tein täysipäiväisesti töitä suurimman osan tuosta ajasta. Vihdoin 2016, tärppäsi ja Aallon Sähkölle päästiin.

 

Harmikseni huomasin, että en osannut opiskella. Sen lisäksi, että korkeakoulu opiskelu on aivan eri luokassa kuin alemmat asteet, en minä ollut niitäkään suorittanut kunnialla. Mistä kokemuksesta minä ammensin? No en oikein mistään. Tästä seurasi, että ensimmäinen ja toinen vuoteni Aallossa menivät mönkään. Jouduin mielentilaan, jossa en kokenut ansaitsevani mitään kivaa elämässä, ei ennen kuin opinnot taas sujuvat. Ilman muutamia mielettömiä ystäviä täältä Aallosta, en olisi varmaan enää Sähköllä opiskelemassa.

Tein hulluna töitä edellä mainittujen ystävien kanssa. Väsättiin todaria, hinkattiin kvantteja ja istuttiin pari lauantaita Maarintalolla tehden säädön kotitehtäviä. Synkät pilvet alkoivat väistyä, olin löytänyt itseni rutiininomaisesta ja läsnäolevasta opiskelusta.

 

Killalle löysin kunnolla tieni vasta kolmannen vuoden alussa. Löysin vertaiseni ja veteraanit, jotka kävivät tai olivat jo käyneet läpi samojen haasteiden kuin minä itse. Killan toimintaan lähdin virallisesti vasta 4. vuonna kiltahuonevastaavana, Sössön toimittajana ja SIK100-projektitoimikunnan jäsenenä.

Hyvinvoinnin idealla lähdin hakemaan SIKH21 hallitukseen ja sinne minut valittiin lopulta Opintomestarina. Rooli tuntui luontevalta, koska opiskelusta oli kiinni iso osa omaa hyvinvointiani tai sen puuttumista. Halusin voida tehdä osani sen eteen, että koulu laitoksena olisi mahdollisimman vähän sen hyvinvoinnin tiellä, ainakin tuleville sähköläisille, jotka aivan kuten minäkin, kohtaavat omat uniikit haasteensa Aallossa. Voin nimittäin 100 %:n varmuudella sanoa, että ainoa staattinen asia jokaisella opiskelijalla on lopussa häämöttävä DI-titteli.

 

Elämme juuri nyt poikkeuksellisia aikoja, jotka heittävät lukemattomia muuttujia tähän jo valmiiksi haastavaan elämänvaiheeseen. Nyt ei ole aika ottaa velkaa omalla jaksamisella ja henkisillä resursseilla.

Itse aion nauttia autuaasti keväisestä lintujen paluumuutosta ja saatankin näkyä Otaniemen teillä kiikarit kädessä tiiraamassa höyhenystön toimia. Odotan suurella innolla Västäräkkien paluuta Suomeen. Ovat mielettömän persoonallisia ja hauskoja lintusia.

Hellikää itseänne, kohdelkaa itseänne hyvin, olkaa armollisia itseänne kohtaan ja älkää pelätkö kysyä apua!

(Visited 193 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*