100 vuotta Sähköinsinöörikiltaa - Osa 5



Missä kaikkialla onkaan sähköteekkarit käyneet excuilla? Otetaan selvää!

Killan historiassa on vielä tutkittavaa, ja tällä kertaa voitaisiin perehtyä killan excursiotoimintaan vuosien saatossa. Onhan se tärkeä ja viihdyttävä tapa luoda ja ylläpitää suhteita yrityksiin ja muiden paikkakuntien opiskelijoihin.

Excursioiden järjestämisestä alkoi keskustelut nopeasti perustamisen jälkeen, ja se sai laajaa kannatusta. Ensimmäisen retken järjestämiselle myönnettiinkin 2000 markan määräraha, ja vuonna 1924, kolme vuotta klubin perustamisen jälkeen, järjestettiin ensimmäinen varsinainen excursio Kymintehtaille ja Inkeroisiin professoreiden johdolla. Matkan jälkeen yksi osallistuneista piti esitelmän klubin kokouksessa aiheesta: ”Erikoisissa olosuhteissa muodostettu käyntiinpano- ja varolaitekytkentä Inkeroisten puuhiomakoneita käyttäville induktiomoottoreille”. Asia ei vielä jäänyt siihen, sillä päätettiin myös hankkia Inkeroisten voima-aseman kytkinkaavio, josta klubin jäsenet voivat ottaa sinikopioita. Myös heti seuraavana vuonna matkustettiin kotimaassa excursiolle, sillä kertaa Forssaan ja Turkuun.

Ensimmäinen varsinainen ulkomaille suunnattu excursio tehtiin vuonna -26 Etelä-Ruotsiin, tutustumaan lähinnä voimalaitoksiin. Tälle excursiolle rahallista apua saatiin kauppa-ja teollisuusministeriöltä. Siitä seuraava ulkomaanexcursio olisi haluttu tehdä Venäjälle, ja matka-avustuksen hankkimiseksi klubi lähestyi koneinsinööriosaston osastokollegia, joka ilmoitti, että ”kollegi on katsonut nykyisen ajan sopimattomaksi opintoretken tekemiseksi Venäjälle, eikä näin ollen voinut katsoa ryhtyvänsä enempiin toimenpiteisiin.”

Tästä ei pitkäksi aikaa lannistuttu, vaan oma pidempi ulkomaan excursio toteutettiin vuonna 1929 Puolaan. Idea saatiin, kun kuultiin kauppakorkeakoululaisten olleen menestyksekkäästi vastaavalla reissulla. Keskusteltaessa matkaan osallistuvista henkilöistä, totesi jäsen Siltanen ensin vastustavansa KIK:n mukaanottoa, mutta teki välimiesehdotuksen: ”Ensin yritettäisiin yksin ja jollei onnistuta niin sitten otettaisiin KIK mukaan.” Puolan lähetystöstä saatiin matkaohjelma ja myös rehtori suhtautui klubilaisten matkaan suotuisasti. Perustettu passikomitea sai hankituksi yhteispassin, valtiolta saatiin matkatukea ja niin päästiin lopulta pitkälle excursiolle, joka kesti kaikkiaan 21 päivää. Kyseisellä matkalla muun muassa tutustuttiin teollisuuteen sekä yrityksiin, vietettiin iltaa sikäläisten tapojen mukaisesti olutkesteillä, aiheutettiin hämmennystä paikallisissa ketkä eivät tupsulakkia olleet aiemmin nähneet sekä sitsattiin.

30-luku

Kolmekymmenluvun alussa päätettiin järjestää perjantaisin käyntejä helsinkiläisiin tehtaisiin ja liikkeisiin; näiden järjestäminen oli puheenjohtajien vastuulla. Klubi tuki jäsentensä excursiotoimintaa ja vakiintuneena tapana oli järjestää yksi suurempi kotimaan excursio syksyllä ja toinen kevätlukukaudella. Ylempikurssilaisilla klubin jäsenillä oli etuoikeus excursioille ja lisäksi osallistujilla ei saanut olla aikaisempia excursiomaksuja rästissä.

Mielenkiintoisimpia excursiokohteita kotimaassa 30-luvulla olivat Helsingin laivastoasemaan tehtyjen excursioiden yhteydessä järjestetyt vierailut panssarilaiva Väinämöiselle. Kotimaan pitempien excursioiden kohteina olivat Lahden radioasema, jolla klubi vieraili joka toinen vuosi, sekä Imatran voimalaitos. Lukuvuonna 1936-37 vierailtiin Oulussa ja Kajaanissa.

Noihin aikoihin ulkomaan excursioiden järjestämisen etuoikeus oli koneinsinööreillä, joihin myös Sähköinsinööriklubin opiskelijat laskettiin kuuluviksi. Syksyllä 1933 Kemistikilta oli käynyt rehtorin puheilla kertoen koneinsinöörien antaneen tämän etuoikeuden Kemistiklubille. Tämä herätti närästystä SIK:ssa ja asiasta ruvettiin neuvottelemaan rehtorin, KIK:n ja KK:n kanssa, ”sillä etuoikeus tällaisen ulkomaanretkeilyn järjestämisessä oli saatava takaisinkoneinsinööreille.

”30-luvun alkupuolella oltiin myös keskusteltu KIK:n kanssa excursiosta Englantiin. Tästä kuitenkin luovuttiin, ja KIK ehdottikin excursiota Helsingista Vaasan kautta Sundsvalliin, josta oltaisiin jatkettu etelään päin. Tästä innostuttiin, ja suunnitteluvaiheessa anottiin valtiontukea ja lisäksi asetettiin vaatimus, etteivät kokonaiskustannukset osanottajaa kohti saisi ylittää 3000 markkaa. Excursio järjestettiin kesällä 1934 ja retkelle saivat osallistua korkeakoulun kaikkien osastojen teekkarit opintosuuntien jäsenmäärien osoittamassa suhteessa. Matkalle lähti kaikkiaan 20 henkeä, joista kuusi oli sähköteknikkoa. Retkeily kesti lähes kaksi viikkoa ja matkalla käytiin Tukholmassa, Geflessä, Sandvikenissä, Falunissa, Finspongissä, Västeråsissa, josta takaisin Tukholmaan ja kohti kotia. Valtioneuvosto oli myöntänyt 26000 markkaa retken avustamiseksi ja lisäksi klubi avusti osallistuvia sähköteknikkoja 350 markalla, jolloin kustannukset ”eivät nousseet suuriksikaan”.

Ruotsi oli klubin excursion kohteena myös kesällä -39, jolloin 22-päinen sähköteekkarijoukko professori Ylöstalon ja insinööri Ahlstedt’in johdolla suuntasi matkansa Tukholman kautta maaseutukierrokselle Västerås – Ludvika – Borlänge – Falun – Sandviken – Uppsala – Tukholma. Matka kesti yksitoista päivää ja jätti kaikkiin mukana olleisiin ”unohtumattoman muiston Ruotsin korkeasta niin sähkö- kuin ”kestitys”-tekniikastakin.”

40- ja 50-luku

40-luvulla, sodan jälkeen killan excursiotoiminta jatkui järjestämällä lyhyitä excursioita lähiseudun yrityksiin ja pidemmillä excursioilla kierrettiin ympäri Suomea. Vuoden 1946 keväällä oli suunnitteilla käydä Ruotsissa ulkomaan excursiolla, joka työllisti killan johtoa ja excursiotoimikuntaa. Tämä excursio kuitenkin valitettavasti peruuntui vain pari päivää ennen lähtöä, kun Tukholman korkeakoulun E-Sektion perui kutsunsa.

Lähiexcursiot suuntautuivat pääkaupunkiseudulla toimiviin yrityksiin, joista tutuiksi tulivat muun muassa Strömbergin Pitäjänmäen tehdas, Suomen Kaapelitehdas, Kone ja Sillan konepaja sekä Helvarin radiotehdas ja Airamin tehdas. Kaukoexcursiot kiertelivät ympäri Suomea, esimerkkinä vuoden 1946 syksyllä tehdyn niin kutsutun suuren Lähi-Idän excursion reitti: Inkeroinen – Karhula – Sunila – Kotka – Imatra – Tainionkoski – Kymintehdas. Pistäydyttiinpä eräänä vuonna Nokialla, Tampereella ja Porissakin, tutuiksi tulivat myös Lahti, Kotka, Imatra, Vuoksenniska ja Kaukopää. Pohjoisin excursio vei kiltalaiset Kemiin saakka. Vuoden 1947 virkamieslakko aiheutti kiltalaisille ikävän yllätyksen, pysäyttäen erään kaukoexcursion Kouvolan ratapihalle. Onneksi Kouvola on erityisen kaunis kaupunki.

Excursioilla oli tavallisesti mukana joku professori, jonka opetusalaan kyseinen excursio kuului. Opintoja tukemaan tarkoitetut excursiot oli tavallisesti suunnattu tietylle vuosikurssille. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat saivat yleensä tyytyä oman sähkölaboratorion ihmeisiin tutustumiseen, kun kakkosvuosikurssilaiset vierailivat lähiseudun yrityksissä ja vanhemmat pääsivät sitten mukaan myös pidemmille excursiomatkoille. Joillekin matkoille, erityisesti kaukoexcursioille, haettiin ja saatiin tukea koululta ja koulun kautta myös yrityksiltä ja valtioltakin.

50-luvulla excursioiden järjestäminen oli killan näkyvin muoto rivikiltalaiselle. Niihin aikoihin oli tapana järjestää kaksi pitkää kotimaan excursiota vuodessa, syys- ja kevätexcu sekä ulkomaan excursio joka toinen vuosi. Excursion vetäjänä toimi aina professori, joka ensimmäiseksi otti yhteyttä vierailtaviin yrityksiin kirjeitse tai puhelimitse. Excursioiden rahoituksessa oli pääasiassa kolme lähdettä: Korkeakoulun hallintokollegiolta ja yrityksiltä anottiin rahaa opintoretkeilyyn ja myös kilta pystyi irrottamaan sopivan summan excursioiden tukemiseen.

Kotimaan excursioilla matkattiin pääasiassa junilla, ja niillä oli kaksi tarkoitusta. Ensimmäinen tavoite oli yrityksiin ja niiden teknisiin laitteisiin tutustuminen. Kun retkelle lähdettiin otettiin siitä myös kaikki hyöty irti, minkä vuoksi ohjelma oli tiukka. Matka kesti yleensä juuri sallitun neljä vuorokautta ja yritysvierailuja oli kaksi tai kolmekin päivässä. Toinen tavoite oli tietysti toisiin opiskelijoihin tutustuminen ja rentoutuminen. Retket olivat varsin reippaita ja yritysten alkoholitarjoilu oli usein niin avokätistä, että muutamia jouduttiin nauttimisen seurauksena holhoamaan.

Kerran jouduttiin rajoittamaan erään excursion osaanottajien määrää, kun eräs osaston tyttö halusi lähteä mukaan. Hänelle jouduttiin varaamaan oma osasto ja siksi kaksi paikkaa jäi kolmen hengen osastosta käyttämättä. Samalla excursiolla sattuivat matkaajat löytämään mielenkiintoisen kyltin eräältä rakennustyömaalta. Illan pimeydessä tämä kyltti tuotiin junaan ja kiinnitettiin tytön makuuvaunuosaston oveen. Aamulla tyttö sitten ihmetteli, mitä tirskuntaa ulkopuolelta oli kuulunut koko yön. Kyltissä nimittäin luki: VAROKAA – MIEHIÄ TÖISSÄ.

Excursiomestarin vinkit kaljan vaahtoamisen vähentämiseen – jätä lasiin kaataminen välistä.

Ensimmäinen sodanjälkeinen ulkomaan excursio järjestettiin 1951 Ruotsiin. Tämän jälkeen vakiintui tapa lähteä ulkomaille joka toinen vuosi. Saksassa vierailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Tällä retkellä näki moni teekkari ensimmäistä kertaa television, kun he pääsivät seuraamaan lähetystä Kuningatar Elisabethin kruunajaisista. Kahta vuotta myöhemmin vierailtiin Norjassa, mutta sitten matkustettiin Siemensin kutsusta jälleen Länsi-Saksaan. Seuraavalla matkalla 1959 poikettiin vaihtelun vuoksi myös Ranskassa ja Sveitsissä. Ulkomaille matkustaminen oli aina suurtapahtuma ja korkeakoulun tukemia matkoja sai tehdä vain kesäloma-aikaan. Moninaiset olivat osasto kollegin ohjeet, joiden mukaan mm. koulun avustama matkan osa ei saanut kestää kauempaa kuin kaksi viikkoa ja osallistua saivat vain neljännen ja ylempien vuosikurssien oppilaat.

60- ja 70-luku

Excursiot olivat monipuolinen keino laajentaa teekkareiden maailmankuvaa. Vielä 60-luvulla Eurooppaan suuntautuneet matkat olivat varsin harvinaisia, ja monelle sähköteekkarille killan excursio oli ensimmäinen ulkomaanmatka. Ruotsiin excursiot harvemmin suuntautuivat, mutta 60-luvun ainoalta naapurimaan excursiolta tuotiin tuliaisiksi matkalta hankitulla leipäveitsellä katkaistu joulukuusi tulevan juhlan kunniaksi. Kuusenhakureissulla tutustuttiin myös ainakin LM Ericssonin ja ASEAn tuotantolaitoksiin. Pidemmillä Euroopan excursioilla käytiin useimmiten Keski-Euroopassa, mutta myös Englanti ja Itä-Eurooppa tulivat tunnetuiksi. Toisinaan Itä-Eurooppaan tutustuminen tapahtui hieman vahingossakin, kun kotimatka kiersi venäläisviranomaisten järjestelyjen johdosta Moskovan kautta, vaikka Keski-Euroopasta tultiinkin.

Teekkarilaulua Neuvostoliiton radiossa.

Excursiokohteita saatettiin hyvinkin valita sen perusteella, missä tiedettiin oheistoimintojen olevan kunnossa. Erikseen pidettiin vihkoa, jossa yritykset oli arvosteltu tähdin hotellien tapaan, mutta kestityksen laadun ja määrän perusteella. Paikallisexcursioita järjestettiin niin Nokia Elektroniikkaan, Helsingin Puhelinyhdistykseen, Suomen televisioon kuin lukemattomiin muihinkin paikkoihin. Erikoisimpina kohteina voidaan mainita jäänsärkijä Leningrad sekä DDR-messut, joille ei tosin opiskelukiireiden vuoksi löytynyt riittävästi osallistujia. Vakiokohteena oli pari kertaa vuodessa Sinerbrychoffin olutpanimo ja käytiinpä väliin maltaisiin tutustumisen ohessa myös Sinebrychoffin taidegalleriassakin. Kun muilla excursioilla suosittiin vanhempia tieteenharjoittajia, pyrittiin panimokoulutukseen lähettämään pääasiassa alempien vuosikurssien opiskelijoita.

Excursiot joutuivat 70-luvun poliittisella kaudella epäsuosioon, mutta tästä huolimatta niitä pyrittiin silti järjestämään. Heikki Ahava kuvailee vuoden -71 poliittista leimahdusta: ”Excursiot julistettiin pannaan. Syyksi esitettiin, että ne ovat pelkkää kaljan juomista, lauluteekkarielämää ja hauskanpitämistä, siis todella tuomittavaa vanhaa taantumuksellista hapatusta. Excursiotoiminta laantui, osasyynä tosin oli myös rahoitusmuotona käytetyn fuksityövoiman poistuminen.”

Kotimaan excursioita ja paikallisexcursioita järjestettiin kuitenkin 70-luvulla jossain määrin. Esimerkiksi vuonna -70 tehtiin kierros Turun ympäristössä, jossa vierailtiin muun muassa Sähkölähteenmäellä, josta tulikin excursioiden vakiokohde koko vuosikymmenelle. Lisäksi käytiin Auran Panimossa. Saman vuoden toimintakertomus kuvaa saman excursion erästä vierailukohdetta: ”Syödä saatiin jonkin verran, mutta viinapuoli jäi aika vähiin.” Vuonna -73 järjestettiin retki Messuhalliin, jossa ihailtiin Neuvostoliiton teknologian viimeisimpiä saavutuksia. Erityisesti sähköalan opiskelijoita kiinnostanut kohde oli Loviisan ydinvoimalaitoksen rakennustyömaa, jota käytiin ihmettelemässä vuonna -75. Toinen hyvä esimerkki kiinnostavasta kohteesta oli vuonna -76 toteutettu excursio Alkon Rajamäen tehtaille, jossa tutustuttiin raittiudenehkäisemistyöhön. Vuonna -77 vierailtiin jo seuraavalla ydinvoimalan rakennustyömaalla Olkiluodossa.

Vuodesta -76 alkaen alettiin vaalia myös kulttuurielämyksiä järjestämällä vuosittain suosittuja excursioita teatteriin ja välillä vierailtiin oopperassakin. Esimerkiksi vuonna -79 käytiin katsomassa Lilla Teaternissä näytelmää ”Vi betalar inte”. Osallistujat joutuivat harhauttavan mainonnan uhreiksi ja yllättäen maksamaan sisäänpääsystä.

80-luvusta eteenpäin

80-luvulla excursiot olivat noudattaneet pitkälti samaa kaavaa. Useita viikkoja kestäneet ulkomaan pitkät excursiot suuntautuivat Eurooppaan tai muille mantereille. Projekti matkan rahoittamiseksi kesti noin vuoden ja edellisen päätyttyä oli seuraava vanhemmista tieteenharjoittajista koostuva excursioporukka jo kasattu. Ulkomaan pitkille excursioille laadittiin säännöt vuonna 1983, joita sen tuli noudattaa saadakseen käyttää killan nimeä. Vuonna -83 järjestettiin myös ensimmäinen perinteinen itäexcursio. Matkan vaativuudesta kertonee se, että excursion jälkeen sähköteekkari Kalle Hukkinen ei kahteen vuoteen koskenut pilsneriä vahvempiin ja moni muukin kieltäytyi vodkasta pitkän tovin. Leningradiin ja Tallinnaan suuntautuneet legendaariset retket saivat suuren suosion, eikä vähäisimpänä syynä liene ollut länsivaluutan kova ostovoima.

Excursioiden suosio jatkui koko 80-luvun vakaan tasaisena. Paikallisexcursiot tosin kokivat vuosina 1981-83 suuren nousun; parhaimmillaan niitä järjestettiin kerran viikossa. Erityisen suosittuja olivat Koffin excursiot, mikä lienee osoituksena sähköteekkareiden poikkeuksellisesta kiinnostuksesta poikkitieteellisiin aloihin.

Britannian-exculla saunottiin juhlavissa oloissa.

Aikana, jolloin haalarit olivat vielä opiskelijapiireissä tuntematon käsite, sai vuoden 1980 Länsi-Saksan ja Itävallan excursio itselleen lainaksi Imatran Voimalta tyylikkäät tummansiniset kiiltäväpintaiset haalarit. Asusteiden käytännöllisyys ja vaatteita puhtaana pitävä vaikutus yhdessä ryhmähenkeä kasvattavan taipumuksen kanssa aiheuttivat haalareiden hankkimisen myös vuoden -82 IRA-excursiolle, mutta 1981 USA:n excursiolla ei haalareita käytetty. Vuonna 1983 alkoivat sähköfuksitkin hankkia jo itselleen haalareita ja pian muutkin killat seurasivat perästä haalareiden levitessä laajempaan tietoisuuteen. Samaisella vuoden 1980 excursiolla jossa haalareita käytettiin, on syntynyt idea myös alumnijärjestö Sähköklubin perustamisesta ja SIK-hymnistä, joten on hyvin todennäköistä, että excursiojuomat ovat olleet vettä vahvempia.

90-luvulla killan excursiot rupesivat kärsimään osanottajapulaa verrattuna 80-lukuun. Tilannetta pyrittiin parantamaan keksimällä vaihtelua kohteisiin ja pienentämällä ryhmäkokoja. Hyvin suosittu oli esimerkiksi SIK:n kiltaristeily. Perinteisen itäexcursion suosio myös romahti, ja niiden järjestäminen hiipui. Kotimaan pitkät excursiot suuntautuivat Oulun ja Tampereen suuntaan, jolloin on luonnollisesti käyty vierailemassa sisarkiltojemme luona. Vuoteen 1991 asti ne tehtiin junalla, mutta sen jälkeen VR korotti vaunuhintoja ja kotimaan pitkät excursiot tehtiin bussilla.

Fuksiexcut ovat pysyneet hyvin suosittuina ja sinne ovat matkalle haluavat joutuneet jonottamaan kaksikin yötä. Joillakin fuksiexcuilla on ollut varjoexcu, ja tarinat kertovat joidenkin näistä olleen hyvin tapahtumarikkaita. Killan arkistoissa ei ole näistä excursioista dokumentteja säilynyt.

Killasta vieläkin löytyy mielenkiintoa ulkoexcursioiden järjestämiseen, viimeisimmät pari esimerkiksi 2017 syksyllä Etelä-Saksaan ja 2019 keväällä Kalifornian aurinkoon, tutustumaan muun muassa Googleen sekä Nasaan. Tällä hetkellä ulkoexcursio saattaa olla hankala järjestää pienehkön pandemiatilanteen takia, mutta oletettavasti ulkoexcursioita tulee vielä tulevaisuudessakin. Kantakaamme siis jokainen kortemme kekoon, ja osallistutaan excuille aina kun mahdollista!

(Visited 65 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*