Killan lähestyessä kolminumeroista ikää on hyvä aika katsahtaa vähän taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä.
”Koska klubi nyt ensi kerran kokoontuu, niin pyydän lausua toivomuksena, että klubin jäsenillä aina tulisi olemaan hauskaa, että toverielämä kukoistaisi ja että myös sähkötekniikkaa klubissa harrastettaisiin.”
Eitel Timgren, Sähköinsinööriklubin ensimmäinen puheenjohtaja, tervehti näillä sanoin klubilaisia sen ensimmäisessä varsinaisessa kokouksessa 16. helmikuuta 1921. Nykyään kyseinen yhdistys tunnetaan paremmin Aalto-yliopiston Sähköinsinöörikilta ry:nä, ja viimeisen vuosisadan aikana onkin ehtinyt tapahtua paljon muutakin kuin vain nimen muuttuminen. Killan kunnioitettavan iän vuoksi ajattelimme, että kiltakansalle voisi julkaista lyhyitä katsauksia menneisyyteen ja tutkia mitä kaikkea mielenkiintoista on tapahtunut killan lähes satavuotiaan taivalluksen varrella. Kuka tietää, ehkä tästä kaikesta voisi oppia jotain hyödyllistä, ja jopa herättää mielenkiintoa killan historiaa kohtaan. Ja mistä olisikaan luonnollisempaa lähteä liikkeelle kuin hetkestä, josta kaikki alkoi?
Sähkötekniikan opiskelun alku Polyteknillisessä opistossa, Aalto-yliopiston edeltäjässä, tapahtui koneenrakennusosaston suojissa. Vaikka sähköaineiden opetus alkoi siellä jo vuonna 1887 (kokonaisen yhden vapaaehtoisen kurssin muodossa), pystyi vasta vuodesta 1911 eteenpäin suorittaa sähkötekniikan diplomi-insinöörin tutkinnon. Tämä muutos synnytti sähköteekkarit ja ajan kuluessa tarpeen omalle kerholle, pois Koneinsinööriklubin ikeestä. Sellaisen perustaminen aloitettiinkin 27. lokakuuta 1920, jossa päätettiin klubin perustamisesta. Asiassa edettiin nopeasti, sillä pari viikkoa myöhemmin pidettiin jo toinen kokous sekä muutaman päivän kuluttua kolmas, joissa käsiteltiin klubin sääntöjä ja valittiin klubin ensimmäiset toimihenkilöt. Eli vaikka yhdistyksen toiminta alkoi jo ennen 16. helmikuuta 1921 pidettyä ensimmäistä varsinaista kokousta, pidetään tätä ajankohtaa Sähköinsinööriklubin varsinaisena perustamispäivänä.
Oman yhdistyksen perustamisesta keskustellessa kysymykseksi nousi, tulisiko järjestön olla Koneinsinööriklubin alainen harrastusklubi vai täysin itsenäinen toimija, ja miten tämä vaikuttaisi toiminnan rahoittamiseen. Lisäksi jo perustavassa kokouksessa pohdittiin, pitäisikö professorit kutsua mukaan klubin toimintaan. Lopuksi näissä kysymyksissä päädyttiin täysin itsenäiseen klubiin ja professorit kutsuttiin osallistumaan kokouksiin. Näin usein kävikin, ja professoreita nähtiin luennoimassa klubilaisille kiinnostavista aiheista. Nykyään ei professoreita kiltiksellä tai kokouksissa luennoimassa usein näy, mutta pistetään se nykyajan kiireiden piikkiin.
Mutta mitä muuta tapahtui klubin perustamisen ja nykyajan välillä? Miten teekkarit selvisivät kieltolaista? Mitä tapahtui SIK:n ja KIK:n yhteisille pikkujouluille vuonna -23? Mikä on Kevätkarnevaalien tarina? Näihin ja muihin kutkuttaviin historiallisiin kysymyksiin saamme vastauksia, kun palaamme killan historian ääreen tulevissa julkaisuissa!
Leave a Reply