50 vuotta sössötystä! (1979) "Miksei kukaan tee mitään?"

TEKSTI: Jukka

Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä artikkeleita, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.

”Nykyään ihmiset vasta alkaa tajuamaan.” Onneksi teekkarit ovat aina tajunneet ympäristön päälle, jopa 40 vuotta sitten. Sössöönkin kirjoitettiin siitä, mitä opiskelija voi tehdä ympäristönsä eteen ja onko opiskelijaelämän muilla tahoilla myös rooli asiassa.

”Miksei kukaan tee mitään?

Ympäristövuosi 1970 toi paljon porua ja vähän villoja. Vuodella 1980 on paremmat mahdollisuudet viedä asiaa eteenpäin, koska sekä ympäristöideologia että yleinen tietoisuus ovat aivan eri tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Tosin ongelmatkin ovat toista luokkaa. Nyt on kumminkin päästy jätteidenpuhdistusajattelusta kokonaisvaltaisempiin suunnitelmiin ympäristölainsäädännöstä tai peräti terveemmästä elämäntavasta. Edellytykset ovat olemassa, tulokset riippuvat toiminnasta. Vuoden 1980 teemaksi onkin valittu ”kansalaiset toimintaan ympäristön puolesta”.

Otaniemessäkin olisi tarkoitus tehdä jotakin. Ympäristönsuojelu on nimittäin varmasti tulevaisuudessa yhä tärkeämpi osa insinöörin ammattia. Koska aihepiirit O-niemessä vaihtelevat osastottain erittäin paljon – verrataan vaikak ympäristönsuojelun sovellutuksia maanmittarin ja puumiehen ammateissa – millään kaikenkattavalla tapahtumalla ei päästä kovin syvälle. Siksi toiminta on päätetty keskittää kiltatasolle. Minkäluontoiseen toimintaan killat päätyvät ja mitä ne saavat aikaan riippuu tietysti vastaavista henkilöistä, mutta ennen kaikkea kiltalaisten suhtautumisesta ja aktiivisuudesta. (!) Jossain killassa saatetaan päästä hyvinkin pitkälle asian pohtimisessa kun taas toisessa juututaan keskustelemaan siitä, miksi ympäristönsuojelu on tärkeää. No, tarpeellistahan tuo on edetä kummallakin saralla.

Mitähän me täällä sähköosastolla tehtäisiin? Sähkömiehelle tulee helposti mieleen väistää koko asia sanomalla, että hän vain tuottaa tekniikkaa muiden käytettäväksi eikä siksi voi vaikuttaa asiaan. Mielestäni kannattaisi kuitenkin keskustella siitä mihin esimerkiksi automaatiotekniikkaa käytetään: yksioikoiseen tuottavuuden lisäämiseen vai työsuojelun vai ympäristönsuojelun parantamiseen. Kuka tästä päättää ja onko päätöksentekoon mahdollista tai tarpeellista vaikuttaa? Onko insinöörillä ylipäätään mitään vastuuta tekemisistään?

Kaikkea ei sitä paitsi voi katsoa ainoastaan ammatilliselta kannalta. Teekkarikin on kansalainen ja ympäristön pilaantuminen ja elämän laadun huononeminen vaikuttavat häneen samalla tavalla kuin muihinkin.

Kiltojen lisäksi myös ympäristöseura tarjoaa pähkinää purtavaksi. Luvassa on dia-ohjelmaa, illanviettoa ja muuta hulinaa sen verran minkä resursseillamme kerkiämme. Tarkoituksena on myös olla yhteistyössä muiden pääkaupunkiseudun vastaavien puljujen kanssa; ei kannata tehdä samaa työtä kahdessa eri paikassa. Näyttää vielä siltä että parjattu ylioppilaskuntammekin on heräämässä ja että sieltä on odotettavissa tukea. Mikäpä tässä. Työtä, työtä, työtä ja työtä.”