50 vuotta sössötystä! (1983) "Oulu"



2/1983 lehden kansi
Päätoimittaja Annu Lehtonen

Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä artikkeleita, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.

Pidemmille excursioreissuille on tuttu juttu ottaa kulkuvälineeksi oma bussi, joskus pienellä laivatwistillä. Ja joinain vuosina mukana on myös lentokone! Mutta 1983 Oulun sähköpäiville ottettiin oma junavaunu!

”Oulu

Oulun cursiomme alkoi 12.4. klo 18.00 saunaillasta Gorsusta. SIeltä siirryimme kukin riittvän hyvin (so. napamatkalle) varustautuneina junalle. Meillehän oli varattu oma makuuvaunu matkaa ja perilläoloa varten. VR oli kaukoviisaasti älynnyt sijoittaa vaunumme junan viimeiseksi. No, olihan siellä sentään pari autojenkuljetusvaunua aivan viimeisinä.

Tampereelle saakka viihdyimme hyvin omassa pikku vaunussamme, mutta siellä uteliaisuus valtasi mielemme ja päätimme tutustua Tampereen asemaan. Tämä luontainen uteliaisuutemme oli koitua erään kuorma.auton menoksi, sillä ko. kuorma-auto jäi erään osanottajamme alle. Havaittaessaan kuorma-auton lähestyvän ko. vursioilija ei voinut enää muuta kuin kävellä auton yli. Kaikeksi onneksi kuorma-autokaan ei kärsinyt suurempia vahinkoja.

Voi pientä juhlijaa.

Yö siitä sitten jatkui, enempi vähempi nukkuen, ja Ouluun saavuimme aamuhämärissä 7.40. Oululaiset isäntämme, sikäläinen Sähköinsinöörikilta, olivat hyvin varustautuneita ja tarjosivat meille maitotonkastaan äärimmäisen hyvin jäähdytettyä vihreää lientä. Tämän jälkeen siirryimme taasen, tällä kertaa Oulun uimahalliin, jossa suoritimme aamu-uinnin ja tietysti myös saunoimme, olihan edellisestä saunomisesta kulunut jo 12h.

Aamupesun jälkeen bussi haki meidät Nokia Elektroniikalle, jossa tutustuimme modemien valmistukseen. Syötyämme siellä siirryimme Kaapeliteollisuus Oy:ll. Siellä huomasimme hämmentävän spektaakkelin: ei kaapelin valmistukseen tutustumiseen tarvitse välttämänttä olla ikävää. Kun ajattelimmekaan mitä kaikkea tietoa 600 johtimessa kaapelissa tullaan siirtämään, totesimme kaapelicursion olevan hyvin mielenkiintoinen. Kevyen iltapäiväpalan jälkeen odottelimme ko. tehtaan pihalla bussia, keskustelimme siitä, onko vasempi oikeampi kuin väärempi vai enempi vähempi kuin oikeampi.

Ennen illanviettoa hajaannuimme kuka minnekkin tutustumaan Ouluun. illalla menimme Rakennusvoima Oy:n saunalle jonne oululaiset olivat varanneet saunan meidän kunniaksemme. Kävimme illan kuluessa – tottakai – Rattorilupilla, jossa teekkareitten kohtelu oli kohtuullissta, vaikka laulaminen ei ollutkaan sallittua ennenkuin onnistuimme ylipuhumaan ja -lahjomaan portieerin. Illalla kemotimme vielä saunassa/saunalla ja yöksi menimme nukkumaan omaan junavaunuumme. Valitettavasti vain yöt olivat jo silloin niin lyhyitä Oulun korkeudella, että yöuni jäi väkisinkin vähän lyhyenpuoleisiksi.

Sain turpiini voimalaitoksen käyttöpääliköltä.

Aamulla kävimme taas saunassa ja lähdimme Oulun teekkareitten järjestämille sähköpäiville. Samalla tutustuimme myös Oulun Yliopiston Teknilliseen Tiedekuntaan. Koska oli torstaipäivä, söimme hernekeittoa, vaaleanpunaisen kuohuviinin kera. Iltapäivällä oli ohjelmassa siirtyminen Oulujoki Oy:n Pyhäkösken voimalalle, jossa voimalan lisäksi tutustuimme aluevalvomoon.

Yllätykseksemme Oulujoki Oy tarjosi meille – saunan- , ja virvokkeita. Tarjosipa myöskin ruoan sekä kahvit. Laulettuamme ”pienet konjakit…” olisi isäntämme tehnyt mieli lähteä kotoaan hakemaan niitä konjakkeja, mutta todettuaan sen laittomaksi, oli meidän tyytyminen viskeihin. Ilta kului rattoisasti keskustellen ja laulaen. Haikea eronhetki koitti puoli yhdeksän maissa ja suuntasimme bussin keulan kohti oulun rautatieasemaa. Iloksemme havaitsimme, että meillä oli puoli tuntia aikaa ennen junan lähtöä ja mitäs me muuta: Rattorilupille vaan. Onneksi se on lähellä asemaa… Kuitenkaan kukaan ei myöhästynyt. Tosin viimeisimmät nousivat junaan sen viimeiseen vaunuun ja kävelivät läpi junan, päästäkseen sen ensimmäiseen vaunuun, mikä olikin tällä kertaa meidän vaunumme.

Junamatka yön yli sujui jo vanhalla rutiinilla: pikajuna cursion, halki kiitää yö jo on, valokiilat lakaisevat rataa kiiltävää, melu kuuluu… Perjantaiaamuna olimme Hesassa 8.00, mutta ei vielä tämäkään riittänyt. ”Älä selitä….”. Matkamme oli sujunut hyvin, without even noticing it.”

(Visited 72 times, 1 visits today)

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*