Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä artikkeleita, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.
Nykyisin puhelinliittymissä 100 megan netti on melkein jopa kiintiövaruste, mutta asiat olivat toisin vielä 2000-luvun alussa. 2001 alettiin Otaniemen kampukselle rakentamaan WLAN-verkkoa ja asiat olivat langattomien yhteyksien osalta täysin toisin. Sössö suoritti tutkivaa journalismia ja selvitti WLAN toimivuutta kampuksella, jälkeenpäin Sössö selvitti myös yhteyksien toimivuuden uudella WcLAN tekniikalla…
”Bitit linjalle langattomasti
TKY alkaa myydä kannettavia tietokoneita langattomalla verkkokortilla varustettuna edulliseen hintaan, ja yhteyksien pitäisi toimia sähköteekkarin eniten käyttämissä paikoissa. Sössö kokeili vielä testivaiheessa olevaa WLAN-verkkoa.
WLAN tekniikka….
WLAN (Wireless Local Area Network) on tekniikka, jossa tietokone saadaan kytkettyä normaaliin Ethernet-verkkoon langattomasti vapaita radiotaajuuksia käyttäen. Kannettavien tietokoneiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että koneen PCMCIA-paikkaan laitetaan kortti, josta tulee muutama senttiä ulos antenni, ja jos vain tietoverkkoihin kytketty tukiasema on lähellä ja toiminnassa, nettiyhteydet toimivat vaivattomasti. WLAN-standardi tunkee roamingia, eli läppäri sylissä voi liikkua tukiaseman kuuluvuusalueelta toiselle yhteyksien katkeamatta. Näin siis teoriassa.
Otaniemessä käyttöön otettava WLAN-verkko noudattaa yleisintä IEEE 802.11b -standardia, joka mahdollistaa teoriassa yhdentoista megavitin sekuntinopeudet tiedonsiirrossa. Jos verkossa on kolmea, neljää konetta enenpää langatonta verkkoa käyttävie tietokoneita, alkavat ne häiritä toisiaan ja näin tiedonsiirtonopeudet laskevat. Samoin kaikki fyysiset esteet tukiaseman ja kannettavan välillä hidastavat nopeuksia. Signaalin kantavuus suoralla näköyhteydellä laitteiden välillä on noin 300 metriä. Käytännössä sisätiloissa suoraa näköyhteyttä on harvoin, jolloin kantamaa jää muutamiin kymmeniin metreihin johtuen juuri teräsbetonin vaimentavista ominaisuuksista.
…Toimii Otaniemessä aika hyvin.
Langatonta lähiverkkoa Otaniemeen rakentaa Otaverkko OY. Tekkareiden eniten käyttämistä paikoista Päälafka, Tikkitalo, Maarintalo ja Slafka on merkitty Otaverkon kuuluvuuskarttaan. Tikintalolla WLAN:a on käytetty jo pitkään, ja siellä tukiasemiakin on selkeästi eniten. Kenttätesti osoitti verkon toimivuuden mainioksi, eikä yhteys pienen kävelylenkin aikana katkennut kertaakaan. Tikkitalo oli myös ainoa paikka, jossa verkosta löytyi muitakin koneita. Eräs vanhempi tieteenharjottaja kertoi käyttäneensä langatonta verkkoa jo jonkin aikaa, ja totesi sen olevan toimessaan mainio järjestelmä, mutta pätkivän valitettavan paljon.
Kenttätesti siirtyi pakkasen ja lumisateen läpi Maarintalolle. Maarilla tilanne oli kokolailla heikompi; kolmen skannerikoneen viereisellä pöydällä suoritettu testi osoitti tukiaseman kyllä löyutyvän, mutta mikään nettiliikenne ei onnistunut.
Sähkötalolla tilanne oli sama. Kenttäindikaattori virkistyi heti kiltahuoneelta ulos päästyään, mutta sähkölläkään tietoliikennetekniikka ei toiminut. Slafkalla liikkuneiden huhujen mukaan huhujen mukaan itse laitoknsen insinööri olisi sanonut, että WLAN ei toimi. Sähkötalo on paikkana muutenkin mielenkiintoinen, sillä jos WLAN halutaan saada todella toimimaan sokkelomme joka nurkassa, tarvitaan tukiasemia todella monta – yhden tukiaseman hinnan ollessa 8000 markan luokkaa, ja kaapeloinnit päälle. Tässä mielessä Tikkitalo on avaruudellaan kiitollisempi paikka rakentaa langatonta verkkoa.
Päälafkalla Wlania testattiin Alvarin kahvilassa. Verkon pitäisi toimia myös A- ja B-saleissa. Alvarissa verkko toimi mainiosti, ja pikainen Tucows-testi antoi datasiirrolle huiman 130 kt/s lukeman. Parinkymmenen asteen pakkasen ja lumisateen vuoksi WLAN:in ulkotoimintaa ei päästy testaamaan, mutta sekä Tikintalolla, että Päälafkalla pitäisi olla ulkotukiasemat. Näin voitaisiin kuvitella, että irkkiin pääsisi myös Alvarinaukiolta ja muualta lähiympäristöstä, vahvistavalla ulkoantennilla ehkä kauempaakin.
Kritiikkiä
Ottaen huomioon Otaverkon WLAN-kuuluvuuskartan, toimii WLAN sähköteekkarin kannalta poskettoman huonosti. Verkko pitäisi saada varsinkin Slafkan osalta toimintaan, ja tukiasemien sijaintiedot meilläkin julkisiksi, jotta paljon sähkötalolla aikaa viettävän olisi mitään mieltä hankkia omaa kannettavaa WLAN-kortilla. Tässä vaiheessa täytyy vain toavoa, että langaton lähiverkko on vasta kokeiluvaiheessa, ja tulevaisuus on valoisampi.
Langattomuus tiedonsiirrossa on kova sana. Varsinkin GSM-dataan tottunutta siirtonopeudet suorastaan huimasivat. Mutta Sössön kenttätesti sai toimia Päälafkalla aivan yksin, muita ei ollut häiritsemässä. Valmistajien mukaan yksi tukiasema pystyy käsittelemään noin 60:tä asiakasta, joille yhdentoista megabitin siirtonopeus jaetaan – näin nopeudet laskevat melkoisesti yhtä asiakasta kohden. Niinpä A-salin ollessa täynnä, noin joka kymmenennellä voisi olla WLAN-yhteys auki, ennen kuin seinään pitäisi alkaa ruuvata uutta tukiasemaa. Tässä vaiheessa kortit alkavat jo häiritä toisiaankin.
TKY alkaa välittämään WLAN-kortilla varustettuja HP:n kannettavia tietokoneita. Halvemman koneen 10 000 mk:n hinta houkuttelee, varsinkin kun koneen ominaisuudet ovat kokolailla hyvät ja kantolaukku ja WLAN-korttikin kuuluvat kauppaan mukaan. Reilun kolmen kilon paino tosin ei ole aivan ultrakevyiden laitteiden tasolla, mutta Kreyszig ja Adams yhdessä painavat jo varmasti enemmän…
Sössön tutkivan journalismin osasto haluaa kiittää Tietokonelaboratoriota WLAN-kortin alinasta, jota ilman tätä testiä ja samalla koko juttua ei olisi voitu toteuttaa.
Sössö testaa: WcLan
Bitit linjalle pöntöltä
Koneteekkaripiireissä on hiljattain noussut kohu uudesta WcLAN-verkkoyhteydestä. Mistä WLAN:in seuraajasta oikein on kyse? Päätimme ottaa selvää.
Mikä hiton WcLAN?
Otaniemessä on menossa oikea WLAN-buumi. Tukiasemia on rakennettu jo päälafkalle, sähkötalolle, maarintalolle sekä tietysti tikkitalolle. Konetekniikan osastollakin on jo pitkään odotettu omaa langatonta verkkoyhteyttä, mutta tuloksetta. Nyt kuitenkin pari tietoliikenneteekkaria on lyönyt lopun koneteekkareiden odotukselle ja asentanut konetalolle WcLAN–yhteyden koekäyttöä varten.
WcLAN-tekniikan odotetaan tulevaisuudessa syrjäyttävän WLANin, onhan kyseessä kuitenkin kymmenen kertaa langatonta serkkuaan nopeampi yhteys. Lisäksi se on ylivoimaisesti vakaampi ja myös edullisempi rakentaa.
Tällä hetkellä verkko toimii konerakennuksen huoneessa 121 kopissa 1. toistaiseksi siihen voi kytkeä ainoastaan kaksi konetta, mutta jo järjestelmä saa myönteistä palautetta, aiotaan sitä laajentaa muihinkin tiloihin. Aluksi verkon käyttö oli verrratain vähäistä, mutta nykyään ”tarpeilleen” pääsyä joutuu ruuhka-aikoina jopa jonottamaan.
Tekniset ratkaisut
WcLANin tekniikka perustuu IEEE 802.69wc -suositukseen. Ennen kuin istunto voi alkaa, on mikro kytkettävä kopissa olevaan vaaleanpunaiseen verkkorasiaan RJ45-liitäntäisellä parikaapelilla. Tämän jälkeen mikron TCP/IP -asetukset säädetään kopin seinällä olevien ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa tukea voi saada ATK-keskukselta.
Vaikka verkon teoreettinen kantavuus yltääkin useisiin kilometreihin, on käytännössä useisiin kilometreihin, on käytännössä yli kymmenen metrin parikaapelin kanssa sählääminen hyvin epäkäytännöllistä. Tästä syystä WcLAN onkin parhaimmillaan juuri tällaisissa intiimeissä epsilonä-säteisissä puhkaistuissa palloympäristöissö. Ratkaisu on myös hyvin tietoruvallinen, sillä kun bitit kulkevat kaapelissa, eivätkä radioaalloilla, on salakuuntelun riski lähes olematon.
Käyttäjät tyytyväisiä
Haastattelimme muutamia uuden palvelun käyttäjiä. Kaikki olivat yksimielisiä tekniikan ylivertaisuudesta ja tarpeellisuudesta. ”ennen kävin vessassa vain lukemassa Aku Ankkoja. Nyt kun otan läppärin mukaan niin aika rientää kuin siivillä ja älyän tulla ulos vasta kun koppiin jonottavat hakkaavat vihaisena ovea”, toteaa eräs anonyyminä pysyttelevä koneteekkari. Käyttäjät kiittävät myös tilan rauhallista työympäristöä. Ainoaksi häiriötekijöiksi mainittiin viereisistä kopeista kantautuva ähinä sekä satunnaiset hajuhaitat.
Vaikka verkko onkin tarkoitettu pääasiassa opiskelutarkoituksiin, myönsivät haastattelut surffailevansa myös hieman viihtellisemmillä sivuilla: ”Tuleehan sitä käytettyä vähän muuhunkin kuin sähköpostin lukuun…” Myös ATK-keskus on huomannut ongelman ja tarkkailee nykyään asiattomilla sivuilla käyntiä.
Mutantis Mutandis
Kaiken kaikkiaan uusi tekniikka vaikuttaa hyvin lupaavalta. Valitettavasti tällä hetkellä palvelu toimii vain miehille tarkoitetussa tilassa. Tästä on tullutkin jo ATK-keskukselle negatiivista palautetta, kun kauniimpa sukupuolta sorsitaan näin ronskisti. Tähän epäkohtaan puututtaneen heti, kun verkkoa aletaan laajentaa. Tällöin uskomme myös salkkumikrojen yleistyvän Otaniemen katukuvassa. Erästä kaiken kokenutta koneteekkaria lainaten: ”WcLan on tulevaisuuden tekniikka, enää ei tarvitse valita pytyn ja postinluvun väliltä!”
Leave a Reply