Päätoimittajana Olli Pirttilä
Sössö täyttää tänä vuonna 50! Ikää on siis yli puolet koko killan iästä, eli pitkästä kiltaperinteestä on kyse. Sössö juhlistaa juhlavuottaan julkaisemalla vanhoista Sössöistä yhden artikkelin per viikko, siirtyen vuosi vuodelta kohti Sössön alkua.
Sössö harjoittaa myös välillä tutkivaa journalismia. Aiheet tietysti eivät ole ehkä niin uraauurtavia, mutta kyllä jokaista kiinnostaa, mikä on se kebapeläin?
”Kebapeläimen jalanjäljissä
eli tutkimusmatka turkkilaiseen kebapkulttuuriin
Lähes jokainen lienee kuullut salaperäisestä kebapeläimestä, mutta mitä oikeastaan tiedämme siitä? Olemme nähneet kebapeläimen vain lautasella tai paistumassa pyörien kebappiloissa. Tutustuakseni syvemmin tähän myyttiseen otukseen oli minun matkustettava sen kotiseuduille.
Tutkimukseni alkaa halvimmalla löytämälläni annoksella, tavuk pitalla eli kanapitakebapilla. Turkkilaiset käyttävät kebapeissaan usein kananlihaa, sillä se on huomattavasti punaista lihaa halvempaa. Muslimeina turkkilaistet eivä voi käyttää edes halvahkoa sianlihaa. Pitaleipä itsessään on erilainen kuin Suomessa olen tottunut. Se on paksumpi ja mehevämpi. Täytteitä tosin on paljon laihemmin, vain hieman salaattia ja tomaattia kanalastujen lisäksi. Kastiketta ei ole ollenkaan. Annos on jotenkin säälittävä, tosin hintakin oli vain yhden euron.
Kebapeläin on siis luultavasti jokin kanamainen otus. Suomen-kokemusteni perusteella kuitenkin oletan, ettei kebapeläin voi olla kana. Tutkimusta täytyy siis jatkaa, sillä kebapeläimen olemus on yhä hämärän peitossa.
Seuraava tutkimuskohteeni on ekmek döner. Saan halkaistun vaalean leivän puolikkaan, jonka sisältä löytyy lastuja paistettua lihaa, salaattia, tomaattia, porkkanaraastetta ja mitäh? Ranskalaisia. Myöhemmin huomaan lähes jokaiseen vastaavaan annokseen piilotetun muutaman ranskalaisen. Kastikkeen korvikkeena on käytetty ketsuppia ja majoneesia. Hyvää on ja liha on todennäköisesti naudanlihaa tai vastaavaa.
Olen askeleen lähempänä kebapeläintä. Voin jo melkein kuulla, kuinka se pinkoo hädissään karkuun. Se on huomannut, että sitä jahdataan. Tästä intoutuneena jatkan jahtiani kaksin verroin vauhdikkaammin ja syöksyn seuraavana nurkan taakse.
Ikkunassa mainostetaan ”Adana kebap 4 TL”. Hintaa annoksella on siis kaksi euroa, joten päätän kokeilla. Eteeni tuodaan kaksi tortillaa muistuttavaa rullaa. Maistan ja maku on hurmaava. Liha on mehevää ja maukasta jonkinlaista jauhelihaseosta. Maistan lampaanlihaa. Se on juuri grillattu erityisessä litteässä vartaassa, jonka ympärille lihataikina painellaan. Lisäksi rullasta löytyy salaattia ja sipulia, mutta lihan maku on voimakkain.
Kebapeläin on siis sukua myös lehmälle ja lampaalle. Aikaisemmin totesin sen muistuttavan kanaa. Sen täytyy siis olla jokin niiden risteymä. Pääni on pyörällä. Arvoitus taitaa jäädä ratkaisematta. En saanutkaan sitä kiinni ja kebapmaan valuutta alkaa opiskelijalta käydä vähiin. Aivan kuin kebapeläin hihittäisi pilkallisesti jossain lähistöllä. Ehkä joskus yritän uudestaan, mutta siihen asti on kai tyydyttävä keihästämään kebapeläin lautasella.”
Leave a Reply