KUVAT: Leila Kettunen ja Taneli Myllykangas
Urbaanissa Sanakirjassa “mössö” selitetään seuraavasti:
Substantiivi: Vähän epämääräisen näköinen paksu soosi, muusi, mutta voi olla hyvääkin
Eeppisen vujuviikonlopun jälkeen samaistumisen fiilis mössön kuvausta kohtaan oli toimituksella suorastaan niin suuri, että päätettiin tutustua lisää mössöihin. Artikkelin subjektina onkin täten sukellus mössöjen salaiseen maailmaan kohti suurempaa soossitietoisuutta.
Rajattiin koko ruljanssi konkurssin välttämiseksi kustannustehokkaisiin pöperöihin ja palan painikkeisiin. Valintaprosessi pidettiin salassa. Sössön lössin listaamana parhaat mössöt: vispipuuro, perunamuussi & hummus. Sössösponsorina yhteistyössä Suomen metsäteollisuus, jonka ansiosta lautasille saatiin mikrokiteistä selluloosaa, eli massimössöä. Mössömaistereiden suosikit jamssisörsseli, punssimousse, salottisipulikiisseli sekä jallusorbetti supistettiin listasta resurssipuutteiden vuoksi.
Mössönmittaus-session missio: testata ulkonäkö, koostumus, kosteus, massa ja makoisuus. Satsit saatiin kasaan kaksistaan, ja hörsselit herkuteltiin suupielet sojossa. Kunkin kohdalla rassattiin visuaalisen asettelun parissa esteettisten cnassejen kunniaksi.
Ensimmäisenä estradille vedettiin vispipuuro, sörsseleistä söpöin. Aine aiheutti testaajissa täystössäyksen. Vellistä viisastuneina löysimmekin eittämättä eltaantuneelle soosille kaltaisensa kodin biojäteastiasta suoraan sössöttäjien suuaukosta. Maku: vispainen, haju: siedettävä, väri: pilalla.
Toisena sieraimiemme ja suuaukkojemme ihmeteltäväksi asteli itämaiden ihme, hummus. Kik-herneinen herkku oli nautinnollinen, toisin kuin raaka-ainekaimansa kansa. Hummus heivautui hetuloihimme hellän dynaamisesti ja haipakkaan. Hetken hurmiosta havahduttuamme halumme vaan kasvoi, ja näin soosseista suloisin sulatti sössöttäjien sydämet.
Perunamuussin pärjäsi pelissä pahuksen puuduttavasti. Valmispakkauksesta puuttui rippeet rakkaudesta. Puikulapohjainen potaska putosi pahnojemme pohjiin pehmeästi, piitaten painovoimasta. Liisteriksi kelpaava liete laittoi lutkuttajien lurpsat lukkoon.
Massimössöä päädyttiin vain ulkoisesti tökkimään, sillä klöntin elintarvikekelpoisuudesta ei esitetty tarvittavia todisteita. Tutkivan journalismin nimissä allekirjoittaneista tyhmempi kuitenkin maistoi puujalkaista teetettä. Teollinen tuotos maistui maltailta ja tuoksui tuohelta. Tällä tavaralla saadaan pantua niin Suomi, kuin sössöttäjien suoliston kuitupitoisuus kuntoon.
Tämän esseen suolsi kaksi Sössön lössistä, lopputulokseen tyytyväisinä ja massut soosseista ähkyissä. Mikäli missassimme suosikkimössösi, suuntaa huolesi äsken mainituile sössönössöille!
Leave a Reply