Peruskouluajoilta muistan, kuinka siinä toka- tai kolmasluokkalaisena oli jouluisista aiheista väännetty huumori oikein erinomaisen huvittavaa. Etenkin joululauluista tehdyt väännelmäversiot jäivät mieleen, kuten ”joulupuu on varastettu, jeparit on ovella” tai ”hei puliukot hyppikää, nyt on viinakaupatkin auki”.  Eikä hauskuutta varmasti ainakaan vähentänyt se, että moinen miellyttänyt aikuisia ollenkaan. Mahdollisesti se oli jonkinlaista ala-asteikäisten punk-riekkumista, vaikka toisaalta moni vähän arvostetumpikin taiteilija ja kulttuuripersoona on myös kantanut kortensa jouluhupailujen kekoon, kuten M.A. Numminen kappaleellaan Joulupukki puree ja lyö. Hiukan jälkipuivasti arvioiden on toki helppo käsittää, miksi aihepiiri vaikutti kiinnostavalta ja antoisalta jo tuolloin. Jos haluaa, niin voihan siinä esimerkiksi nähdä mustaa huumoria Pahkasian tai Juha Vuorisen tyyliin, tai vaikkapa sundqvistilaista tai karpolaista yhteiskunnallista dokumentointia ellei suorastaan kantaaottavuutta. Tai ihan vain enempiä selittelyitä peräänkuuluttamatonta hyvää särmää kun tekee jotain pikkuisen paheksuttua.

Yksi idea kuitenkin on jäänyt odottamaan toteuttamistaan, nimittäin tyylilajin vaatimusten mukaisesti koristeltu joulukuusi eli niin sanottu pulikuusi. Joten olkoon se tämän päivän luukun aihe.