Runo: Juhani Anttila
Tonttu tulla tupsahteli,
Täräytti tuvan ovesta,
Kiros’ tuiskeen turkahaista
Manasi vitunmoista viimaa.
Väki siinä tuijotteli,
Katseli tupa tulijaa,
Isäntä lopulta tokaisi,
Sanoi sangen kiukkuisena:
”Meetkös siitä helvettihin,
Matkoihis’ pahanen tonttu.
Ei oo täällä liikaa tilaa,
Tarpeheksi syömäteille.”
Tonttu tästä säikähti,
Eipä halunnut hankeen hiihtää.
Mietti mitä laskettelis,
Puhuis pulasta päästäkseen.
”Väärin nyt on ymmärretty”
Pieleen tajuttu tilanne.
Enpä ole syömäläinen,
Anastava appeitanne.
Saavuin tänne maksettuna,
Naapureittenne tilaamana.
Kunnon väki vieraan torpan
Käski tänne saapumahan,
Iltaanne iloa tuomaan.”
”Isäntä tuo korven takaa
Pyysi teille tanssimahan,
Huvittamaan herrakansaa,
Riemuttamaan rouvaväkee.
Liekö teillä viulunvartta,
Huilunputkea koivupuista,
Voisin teille tanssahdella,
Silmänilona heilahdella.”
Tonttu siitä pyllistämään,
Heiluttamaan housunpuolta,
Rupeemahan riemuttamaan
Tuvankansaa turmelemaan
Kohta tonttu pikkarainen,
Hinkuttelkin piikaflikkaa,
Pylly sylkys soutamassa,
Akka kiinni ahterissa,
Tilanne kovin kiusallinen.
Siinä tonttu parkamainen,
Joutui seksityöläiseksi,
Mitä tästä oppimahan,
Tarinasta vaari ottaa:
Eipä pidä joulun alla,
Alla vihman vitunmoisen
Suututtaman kotikansaa
Ja hankeen alunperinkään joutuman.