Joulu on sieltä mistä kinkkukin
Ilmari Kasvi
Joulu tulla jollottaa taas kerran tänäkin vuonna… Voisinpa tähän vuodenaikaan vain linnoittautua punkan pohjalle ja kuluttaa koko loppuvuosi Netflixin ja satunnaisten pelien parissa. Mutta aina ei voi saada mitä haluaa. On pakko mennä ulos. On pakko kärsiä “Joulun odotus” jälleen tänäkin vuonna. Riemun ja rauhan juhla on todella osuva aika saada hermoromahdus.
Jo lokakuusta lähtien on adblockin seulasta ohi menneet mainokset tyrkyttäneet joulua. Tekolumi vain euron tötsä. Saadaan vähän valkoista tähän harmaaseen syksyyn. Ihan kuin joku olisi unohtanut, että helmikuussa saadaan taas aurata tienposkista tilaa, jotta niihin voidaan kasata lisää harmaanrusehtavaa sohjoa. Marraskuun loppupuolella muuttuu joka paikka punakeltavihreäksi ja joulupukkikin on matkaan jo käynyt. Gigantin, Verkkokauppa.comin, Anttilan, Stockmannin, Pornhubin ja Alepan ärsyttävät joulumainokset, joissa jokaisessa jolkottaa pukki pororeessä jonkin ärsyttävän jinglen tahtiin, täyttävät joka paikan. Joulu on tulossa, muistathan ostaa joululahjat!
Joulu on tunnetusti rauhan aikaa. Tästä rauhasta voi mennä nauttimaan vaikkapa Sellon kaltaisiin kauppahalleihin, joissa masentuneet ja ylistressaantuneet vanhemmat kuskaavat Kilimanjaron korkuista lahjavuorta ostoskärryissään, keskimäärin 160 dB äänekkäät palosiree- siis lapset mukanaan. Selloon voi mennä kuuntelemaan ihanan jouluista “mä haluun ton, ja ton, ja ton, ja ton, ja ton” rallatusta, joka suunnasta hieman eri tahdissa, tonttujen jouluyön rytmittämänä. Onnekkaimmat rauhanetsijät voivat mahdollisesti kuulla maagisen kahden kirjaimen taikasanan “ei”, mistä yleensä seuraa Mayojen ennustettu maailmanloppu. Sitten mennään Joulupukin pajalle, missä alipalkattu TeT-harjoittelija, jonka äänihuulet ovat juuri ja juuri kasvaneet hieman aikuismaiseksi, yrittää mörentää ääntään tekoparran takaa. Kärsimätön Ipana-armada pääsee toistamaan oman lahjalistansa pukille uudestaan ja uudestaan. “Ja oikein iloista joulua sinullekin”, toistaa äänenmurroksesta kärsivä Joulupukki täydellisen henkisen romahduksen partaalla, ojentaen nassikalle suklaakonvehdin. Pian konvehti on jo kitusissa käärepapereineen ja muksun suusta kuuluu “Yäk, tää on pahaa”.
Sitten kun ollaan päästy kotiin joulu-ostoksilta on kolme minuuttia aikaa rentoutua, kunnes pitää mennä tapaamaan pikku-pikku-mikro-kvantti-serkku Mitjosta, koska onhan se kohta joulu, ja pitäähän aina kaikilla sukulaisilla käydä käymässä. Osa heistä asuu tosin Oulussa ja toiset Kanarialla. Sitten mennään tonttulakki päässä firman pikkujouluihin, juodaan pari litraa boolia, kähmitään työkaveria, kustaan glögikannuun ja sammutaan alasti kopiokoneen päälle. Seuraavana aamuna jäätävässä kanuunassa paketoidaan vapisevin sormin paketteja ja näpytellään työkavereille viestejä: “Sori eiliestä”, “Muistatko missä meidän jatkot oli?” ja “Sattuko mun housut jäämään sun kämpille?”.
Kun vihdoin Joulukuun 25. päivä istahtaa kotisovhalle tai tietokoneen ääreen kaiken myllerryksen jälkeen, voi hetken hengähtää. Lahjakäärepaperit on kasattu isoon jätesäkkiin ja pöydällä on lahjaksi saatujen vaatteiden lisäksi yksi kauan odotettu lautapeli. Viimeinkin voi tuntea joulun stressin kaikkoavan ohimoilta. Uudet villasukat lämmittävät paleltuneita varpaita ja ajatus siitä, että joulukarkit ovat kohta puoli-ilmaisia, lohduttavat väsynyttä juhlijaa.
Ja sitten iskee talviflunssa.