Lintuluukku: Mustarastas

2. Luukusta paljastuu… Mustarastas! Nämä varsin yleiset linnut ovat yksi Suomen höyhenystön suurimmista ilon lähteistä. Kooltaan noin 0.5L oluttölkin luokassa ja saatavilla kahdella eri värivaihtoehdolla. Uros loistaa todella sulavassa kokomustassa asussa, varustettuna silmäänpistävän oranssilla nokalla ja silmiä ympäröivillä oransseilla rinkuloilla.
Naaras sen sijaan omaksuu taktisemman lookin, hyvin maastoon sulautuvalla tummanruskealla puvulla ja mustalla nokalla.
Mustarastaat ovat näkyvillä kellon ympäri, mutta parhaiten niitä näkee aamun aikaisilla tunneilla laiduntamassa metsissä ja isommilla ruohoisilla aukioilla (Alvarinaukio, Smökin edusta) muiden rastaan sukulaisten kanssa. Ne ovat myös kuultavissa auringonlaskun tunteina illalla. Niiden omintakeinen tapa säntäillä keskipitkiä matkoja matalassa asennossa näyttää pikakelatulta hiippailulta. Olenkin tästä syystä kutsunut niitä jo pitkään “Pihamaaninjoiksi”. Omaavat myös varsin osuvan värimaailman tämän nimen tueksi.
Toinen hupaisa hetki kun mustarastaan voi nähdä, on pohjakasvillisuutta omaavissa metsissä. Kuin tyhjästä kuulet yhtäkkiä hirveätä rapinaa jostain läheltä, innokkaana mietit “No mikäs siellä nyt noin rapisee? :D”. Odotat näkeväsi otaketun, siilin, eksyneen teekkarin tai harvinaisen jallujäniksen. Mutta ei, siellä kaiken rapinan keskellä on vain yksi tosi tomeran näköinen mustarastas viskomassa lehtiä ja yleisesti pistämässä neliömetrin kokoista aluetta uutteen uskoon. Jotenkin onnistuen pitämään oudon paljon ääntä tätä tehdessään.

Nyt kun olemme puhuneet äänestä, pääsemmekin käsiksi mustarastaiden mahtavimpaan kykyyn, joka on lauluääni. Mustarastaat ovat aivan järjettömän hyviä laulajia. Loppukevään hitaasti pimenevissä illoissa alkaa puiden latvoista kuulumaan mitä kauneimpia ja villejä melodioita. Pian kun yksi loppuu, lähistöllä alkaa seuraava kaunis, uniikki ja lyhyt ooppera täynnä mitä mielenkiintoisimpia ääniä. Tämä toistuu aina auringon viimeisiin säteisiin saakka. Mustarastas on useasti voittanut kaikki suomen muut linnut laulukilpailuissa. Tähän kilpaan siis kuuluu myös satakieli ja laulurastas.
Mustarastaiden laulusta tekee mielettömän se että ne ovat matkijoita, luovia matkijoita. Ne osaavat matkia: Poliisiautoa, toisia lintuja (Peippo, tässä myös hyvä esimerkki aiemmin mainitusta metsässä rymistelystä), puhelimen soittoääniä, ambulanssia ja vaikka mitä muuta.
Olen myös henkilökohtaisesti kuullut kuinka mustarastas matkii jopa ihmisten lemmikki lintuja kuten seeprapeippoja ja undulaatteja.
Nuoret mustarastaat perivät laulunsa toisilta mustarastailta ja sitten improvisoivat siihen omia vivahteitaan. Tämä siis tarkoittaa että jokaisella mustarastaalla on jollakin tavalla uniikki laulu.

Kun kevät meille ensi vuonna saapuu ja ilta kääntyy kohti heleää auringonlaskua. Pysähdy, kuuntele ja käy katseellasi läpi ympäröivien puiden latvoja. On hyvin todennäköistä että kuulet samanaikaisesti useiden mustarastaiden rakkauden kipeitä balladeja ympärilläsi ja voitkin nähdä mustarasta urokset pieninä mustina pisteinä nököttämässä puiden latvoissa samalla kun ne laittavat sielunsa jokaiseen nuottiin (Huh, kun siirappista).

Tässä on mustarastas info linkki, sen takaa löytyy lisää tietoa, kuvia ja laulunäytteet. Jos nuo aikaisemmat laulunäytteet eivät olleet tarpeeksi. Voit myös halutessasi kokeilla mustarastas karaokea.

Toivottavasti tämä lintuluukku on piristänyt päivääsi.
Ystävällisin terveisin,
Lintuystävä Tonttu.

Bird Door: Blackbird

From the 2nd door we get… The Blackbird! These rather common birds are some of the most delightful representatives of Finnish feathery friends. Blackbird is the size of a 0.5L beer can and comes in two color varieties. The male wears sleek black, armed with a bright orange beak and rings around their eyes. The females choice of attire is more tactical, a deep brown suit and a black beak, well suited for camouflage.
Blackbirds can be seen around the clock. But their most prominent hours are the early hours in the morning and the sunset hours in the evening. In the morning they can be seen foraging in forests and grassy plains/openings (Alvarinaukio & in front of Smökki) alongside their cousins. In the evening, they are more often heard.
Blackbirds have a tendency to dash medium distances in a low pose. This looks like fast forwarded sneaking. Which is why I endearingly call them “Courtyard Ninjas”. They coloring also fits this nickname.
Another more funny moment you may notice blackbirds in forests with some foliage. You may hear a loud rustle from nearby and think “Ooh, what might that be? :D”. You are expecting to see the Otaniemi fox, hedgehog, a lost teekkari or the rare cut brandy rabbit. However, all you will find is a very busy blackbird tearing apart a square meter of ground and making an absurd amount of noise while doing so.

Speaking of noise. The most incredible thing about blackbirds is their singing voice. They are phenomenal singers. In the slow sunsets of late spring evenings one can begin to hear the wildest and most beautiful songs from the treetops. When one ends, another one begins a short, beautiful and unique opera full of interesting sounds. This goes on until the last light of the day.
Blackbirds have often won singing contests against all the other Finnish birds. Often beating the Thrush Nightingale and Song Thrush, both of which are incredible singers among Finnish birds.
What lifts blackbirds singing above the others is their ability to mimic, creatively mimic. They can mimic: Police Cars, other birds (Chaffinch, also a wonderful example of the forest rustling blackbirds do), ringtones, ambulances and more.
I’ve personally heard blackbirds who imitate common pet birds, such as Zebra Finch and Budgerigars.
Young blackbirds inherit their song from other blackbirds and then proceed to add their own touch to it. This means each and everyone has a somewhat unique song.

When next spring arrives and the evening turns to sunset. Make sure to stop, listen and browse the local treetops. It is very likely that you will hear the ballads of multitudes of love hungry blackbirds around you. You may also see male blackbirds as small black dots at the very top of a tree, putting their very lives into each and every note. (Oh dear, how sappy)

Here is an info link containing more about blackbirds. This includes pictures and song samples, if the ones before were not enough. You can also try to sing blackbird karaoke.

Hopefully this bird door has brightened your day
Best regards,
Birdwatcher Gnome